häiriköinti

Batman vs. Pellet

Se, että supersankarit juoksevat kaduilla on hieman huolestuttavaa. Kumpi on parempi perustelu touhulle, mainostempaus vai vakaa usko toiminnan oikeutuksesta?

Pelottelevia pellejä on nähty viime aikoina Suomen lisäksi myös muualla läntisellä pallonpuoliskolla. Pohjois-Englannissa, Cumbrian maakunnassa pellet ovat myös saaneet vastavoiman. Cumbria Superheroes -ryhmän Batman uhosi Facebookissa pistävänsä stopin pelottelulle ja on BBC:n mukaan myös jahdannut kauhuklovneja.

Tämä on maailma, jossa elämme.

Tämä on BBC:n mukaan dokumentaarinen kuva Cumbria-Batmanista ravaamassa pellen perässä. Tilanteen autenttisuudesta en menisi vannomaan.
Tämä on BBC:n mukaan dokumentaarinen kuva Cumbria-Batmanista ravaamassa pellen perässä. Tilanteen autenttisuudesta en menisi vannomaan.

Tässä kohdassa on kuitenkin hyvä myös huomata, että tämä Cumbria Superheroes on porukka, joka tarjoaa ohjelmapalveluitaan kaikille maksukykyisille ja ilmeisesti kauppa käy. Reilu viikko sitten porukka ilmoitti, että loppuvuoden varauskalenteri on jo täynnä. Onko siis mahdollista, että tämä sankarillinen vigilantismi ei olekaan sankaruutta vaan markkinointia? Onhan se hyvinkin mahdollista.

Toisaalta ihmisiä pelottelevat pellet ovat sen verran perseestä, että kyllä niitä saakin vastustaa lähes kaikilla perusteilla.

Cumbria-Batmanilla on asiaa.

Ja mitä tulee näihin pelotteleviin pelleihin, niin nyt vittu oikeasti. Lopetatte sen perseilyn. Ihmisten pelottelussa ei ole mitään hauskaa.

Häiriöt julkisessa tilassa ovat mainio juttu, ne ravistelevat käsitystämme siitä, miltä yhteiskunnan pitäisi näyttää. Itseäni ei edes vaivaa se, että jotkut häiriöt on tehty luvattomasti. Mutta ne häiriöt voi tehdä myös totaalisen väärin. Esimerkiksi dösäpysäkkien paskaksi pistäminen ei ole tilanhallinnallisten konventioiden haastamista, se on kusipäisyyttä. Ja siinä, missä vaikka performatiiviset flashmobit ovat elämää rikastuttava hommeli, nämä pellet ovat, no, pellejä.

Kannattaa myös muistaa, että joka säikäytelty voi ottaa ladata vastapalloon, eli ei ole vailla riskejä se säikäyttely. Nyt lopetatte sen kauhuleffan larppaamisen ja teette jotain järkevää. Jos haluatte pelleasuissa käyskennellä, niin liittykää Loldiers of Odin -pellepartioon – se ei pelottele ihmisiä eivätkä ole pahantahtoisia.

Loldiers of Odin -ryhmä jakoi tämän Facebook seinällään. Tähän on hyvä yhtyä, saatesanat ryhmän omat. "OiKean Pellen erOttaa siitä, että PeLLe LeviTTää iLoa, Naurua ja rAkkautta eiKä iki-kuuna-päivänä pElkoa! Säikyttelevät "" pellet "" ei ole PeLLejÄ Laisinkaan, vaan KänKKä-RänkkÄ -iHmisiÄ joiLLa on PeLLen VaaTteet Päällään! OiKeille Pelleille HIRvitys on kauhistuS ja hUUmori HyviStys "
Loldiers of Odin -ryhmä jakoi tämän Facebook seinällään. Tähän on hyvä yhtyä, saatesanat ryhmän omat.
”OiKean Pellen erOttaa siitä, että PeLLe LeviTTää iLoa, Naurua ja rAkkautta eiKä iki-kuuna-päivänä pElkoa! Säikyttelevät ”” pellet ”” ei ole PeLLejÄ Laisinkaan, vaan KänKKä-RänkkÄ -iHmisiÄ joiLLa on PeLLen VaaTteet Päällään! OiKeille Pelleille HIRvitys on kauhistuS ja hUUmori HyviStys ”

Tämä supersankarihömpöttely ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun viitta selässä on juostu vääryyden perässä kaduilla. Englannin tapaus muistuttaa Superheroes-dokumenttielokuvasta, joka kuvaa ihan oikeiksi supersankareiksi itsensä kokevia ihmisiä.

Jenkkiläisistä sarjakuvista ja niiden pohjalta tehdyistä elokuvista tutut supersankarit ovat amerikkalaisen voimapolitiikan ruumiillistumia. Might make right -ajatuksen mukaisesti voittaja määrittelee totuuden ja kukapa olisi kovempi voittaja kuin supersankarit. Ehkä siis ei pitäisi olla yllättävää, että Yhdysvalloissa katujen rauhaa valvoo satoja tosielämän supersankareita.

Populaarikulttuuri kertoo paljon yhteiskunnasta, joka sen on synnyttänyt. Varsinkin siinä vaiheessa, kun populaarikulttuurin synnyttämät hahmot siirtyvät todellisuuden puolelle.

Kuten niin usein käy, tätäkään pari vuotta vanhaa dokumenttielokuvaa ei ole saatavilla luvallisia reittejä ilman taikuutta. Onneksi se löytyy Youtubesta.

Superheroes-dokkarin esittämä porukka on moninaista. On kamppailulajieksperttiä ja alkoholisoitunutta uskovaista. On pullukoita ja ninjoja. Osa porukasta on ilmeisen epävakaata ja osa hieman vakaampaa. Motivaatiot liikkuvat lapsuuden traumojen ja ympäröivän yhteiskunnan vääryyteen reagoimisen välillä.

Kameran eteen on saatu myös aiheeseen perehtynyt psykologi, jonka mielestä nämä arkiset sankarit eivät ole hulluja. Olen hieman eri mieltä, ja dokumentissa esiintyvät poliisitkin tuntuvat kallistumaan tälle kannalle.

Se, että näiden sankareiden henkisen tasapainon tilasta edes keskustellaan, kertoo jo itsessään aika paljon yhteiskunnasta, jossa kehyksissä keskustelu käydään. Tämän sorttinen hulluus on ymmärrettävissä – ehkä – lähinnä Yhdysvaltojen historiasta kumpuavan rajaseuturomantiikan ja oman käden oikeuden ilmentymänä. Kun muistaa, että monet Yhdysvalloissa edelleen uskovat, että ”Protect you and yours” on hyvä elämänohje, ja että kaikki ovat saaneet Jumalalta oikeuden kantaa asetta, on tämän dokumentin sankareita hieman helpompi ymmärtää.

Vaikka näiden sankarien motiiveja yrittäisikin ymmärtää, niin ei touhu mitenkään järkevänä näyttäydy. Ehkä se englantilainen mainos-Batman on lopulta jotenkin rauhoittavampi ajatus.

Jaa tämä:

Raatokuution paluu!

Karvanpoistoon erikoistunut Veet poistaa karvojen ohella myös kansalaiskeskustelun. Ensin pyydettyään sitä.

Vuorovaikutteiset mainoskampanjat ovat kuuminta hottia. Firmat voivat osallistaa asiakkaitaan ja luoda illuusion dialogista – se jos mikä sitouttaa. Aina välillä tämä illuusio kuitenkin rapistuu.

Veet on ihokarvanpoistotuotteista tunnettu monikansallinen yhtiö, joka osana markkinointiponnisteluitaan operoi myöskin sosiaalisessa mediassa. Viime aikoina Veet Suomi on jakanut Facebook-seinällään kuvia, joiden yhteydessä on (aivan taatusti aitoja) sitaatteja naisilta. Näissä sitaateissa naiset kertovat parhaista Me Timen (oman ajan?) viettotavoista.

Mainostajan tavoitekin täyttyi: Ainakin yksi kuvista lähti kiertämään sosiaalisessa mediassa viraalina.

Näiden kuvien saatteissa myös kysellään yleisön omia tarinoita parhaasta omasta ajasta. Koska internet on internet, eivät kaikki tarinat ja huomiot istu yhtiön markkinointiviestintään täysin saumattomasti.

Ja sitten iskeekin sensuuri ja illuusio murtuu.

Tänään torstaina huomasin aamulla, että yön aikana Veet oli poistanut seinältään kuvan, jonka yhteyteen oli kertynyt paljon tarinoita. Olo oli pettynyt ja tyhjä. Tuossa poistetussa kuvassa kaunis nainen istui ammeen reunalla ja hämmensi lusikalla haaroväliään nännit jöpöttäen. Kuvan nainen kertoi että hänen parhaat kaverinsa ovat monikansallinen jäätelötehdas sekä monikansallinen karvanpoistotuotteita valmistava yhtiö.

Onneksi internet ei unohda.

Veet
Tästä se kaikki lähti.

Sen lisäksi, että tämän kuvan poistamisen yhteydessä menetimme lapsenuskon markkinointiviestinnän reiluuteen, menetimme lukuisia kertakaikkisen hienoja tarinoita parhaasta Me Timestä. Tai, no, emmehän me oikeasti niitä menettäneet. Kuten todettua, internet ei unohda.

Olihan se hienoa, kun muuan innokas kertoi omasta unelmiensa laatuajasta: ”Suunnittelen maailman kurjuutta ja tuhoa. Kun viina on loppu, kirjoitan facebookiin ”Strenght and honour” ja sammun sohvalle.”

Miksi Veet ei arvostanut meidän unelmia ja fantasioitamme? Siksikö että emme hämmentäneen samalla haarovälejämme lusikalla? Veet Suomen ylläpito kuitenkin kiitti esimerkiksi oheisesta kommentista: ”Minun Me Time sisältää mahdollisimman seksikkäänä oloa yksi kotona. Se auttaa minua olemaan vieläkin seksikkäämpi muiden seurassa <3.”

The Sarcasm is strong with this one.

Tämä värssy se vasta herättikin netin henkiin!

Tämä kuva puolestaan innosti runosuolia kuplimaan. Pitäisiköhän soittaa Poesiaan ja ehdottaa kirjaa näistä? Ostaisin.

”Karvojen poisto normatiivisuus sekin ei enää puskaa kipeä posliini peilissä taas tyhjyyttä”

”Aamulla tyhjyys ei karvoja altaassa miksi aina näin?”

 ”Juodaan viinaa ja naidaan lääkekaapinkin raidaan Paikat paskaksi, palamaan lopuksi kuolen salamaan.”

”Ruma ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on laiskempi toista: Jok’ ei panosta ajeluun karvojen, ei naisten joukossa loista.”

”Eivätkä sääret ole kyllin sileät eivätkä huulet ole kyllin sileät ja elämä luikahtaa ohi kuin peltohiiri ruohon värähtämättä.”

”Jokainen yksinään vannan reunalla karvojenpoiston ylevöittämänä – ja äkkiä on ilta.”

K L A S S I K K O
K L A S S I K K O

No, tämä internet on vielä aika uusi juttu ja näitä hommeleita pitää vielä vähän opetella. Ei Veet ole tämän kompastelunsa kanssa yksin. Viime vuodelta muistuu mieleen #raatokuutiogate, jossa internet niin sanotusti löysi Atrian. Kirjoitin siitä aikoinaan pidemminkin, koko tekstin löydät täältä.

Mainonta on aikansa peili, se kuvastaa yhteiskuntaa, joka sen on tuottanut. Ei kuitenkaan kannata olettaa mainonnan olevan dialogia tai avointa keskustelua. Viimeisin osoitus tästä on lihatalo Atrian päätös sensuroida avointa kilpailuaan.

Sain sunnuntai-iltana vinkin Atrian Anna lempinimi aterialle -kilpailusta. Turkulainen Janne oli ehdottanut Chicken Jalfrezi -mikroaterian lempinimeksi Raatokuutiota.

Ensimmäinen kommenttini oli, että kyllä joku Atrialla kiroilee aamulla toimistolle päästyään. Taisi kiroilla ja sensuuri iski samantein. Raatokuutio katosi maanantaina aamupäivällä kunniataulukosta, jonka kärkipaikkaa se tuossa vaiheessa piti yli kaksinkertaisella äänimäärällä kakkosena tulleeseen kilpakumppaniin nähden. Onneksi internet ei unohda.

Samoin listalta katosi Kuolleen kanan kirous ja muutama muukin ehdotus.”

Tämä Jami Järvisen teos ei koskaan saanut ansaitsemaansa glooriaa persunuorten sananvapauspilapiirroskilpailussa. Jännää.
Tämäkään teos ei koskaan saanut ansaitsemaansa glooriaa persunuorten sananvapauspilapiirroskilpailussa. Jännää.

Ja tammikuulta muistamme sen kun Perussuomalaiset Nuoret julisti pilapiirroskilpailun sananvapauden puolesta, ja pikaisesti perui koko homman väärää mieltä olleen sananvapauden takia.

Mikä tässä kilpailussa sitten meni puihin? Monikin asia.

”Kilpailun tiedotteessa todettiin, että ’Viimeaikaisten tapahtumien vuoksi aiheeksi valittiin luonnollisesti islam’. Vaikka tuo tiedote onkin poistunut järjestäjien sivulta, niin onneksi interweb ei ikinä unohda.

Persunuoret ratsastivat siis ilomielin Charlie Hebdon -haamulla. Ajatus sananvapauden rajoittumisesta oikeuteen mollata islamia oli kuitenkin hieman onnahteleva. Tätä hieman islamofobialta haiskahtavaa linjausta kerittiinkin kummastelemaan sosiaalisessa mediassa välittömästi. Myös nettifoorumi Punk in Finland heräsi – ja PiFfin sankarithan tunnetaan henkilöinä, joilla on aikaa ja energiaa kaikenlaiseen hassunhauskaan.

Toinen iso moka olikin sitten kisan järjestäjien reaktio palautteeseen. Jos järjestetään pilapiirroskilpailu sananvapauden puolesta, niin eihän sitä voi mennä perumaan, koska tuli vääränlaisia pilapiirroksia. Ei näitä asioita vaan hoideta näin –  tuollaiseen joko ryhdytään tai sitten ei.” Ehkä samaa viisautta voisi soveltaa myös niihin mainoskampanjoihin.

Jaa tämä: