Ihmisoikeusliitto

Rakkauden riemutolppa ja ihmisoikeudet

Taideyliopiston työmaalle nousi taideteos, jonka toivotaan tuovan väriä ja iloa kansalle. Teoksen julkistaminen tapahtui kansainvälisen homo-, trans- ja bifobian vastaisen päivän aattona.

40 kotimaista järjestöä antoi julkilausuman kansainvälisenä homo-, trans- ja bifobian vastaisena päivänä. Julkilausumassa järjestöt vaativat ”harppausta sateenkaari-ihmisten oikeuksien turvaamiseksi”.

Sopivasti hallitusneuvottelujen keskellä järjestöt esittävät ”kansallista sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa ja eteenpäin katsovaa toimintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeuksien parantamiseksi”.

Sikäli seuraava hallitus saattaa olla jopa myötämielinen vaatimuksen suhteen, sillä tällä kertaa Kristillisdemokraatit eivät pidä hallitusta tämän suhteen tämän suuntaisten vaatimusten kanssa. Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä hallituksessa vaikuttanut KD onnistui hidastamaan koska Raamatun tulkinta.

Santtu Laineen Rakkauden riemutolppa valutettiin ja maalattiin Sörnäisten rantatiellä sijaitsevien siilojen kylkeen. KUVA: Satu Lehtinen

17.5. vietettävän homo-, trans- ja bifobian vastaisen päivän aattona Taideyliopiston työmaalla maalattiin 40 metriä korkea siilo sateenkaaren väreihin. Rakkauden riemutolppa -teos tuo tekijänsä, Santtu Laineen, toiveissa väriä ja iloa harmaaseen kaupunkiympäristöön. Hyvän mielen ja esteettisen tyydytyksen tuottamisen ohella teos osallistuu myös ajankohtaiseen keskusteluun.

”Tämän kaiken vihapuheen keskellä koen, että tarvitsemme lisää keskustelua pehmeistä arvoista ja rakkaudesta”, Laine linjaa.

Sateenkaariteos komeilee Sörnäisten rantatien varrella olevan, vanhan teollisuuskiinteistön rakenteissa. Paikalta on purettu vanhoja seiniä  ja tilalle rakennetaan Taideyliopiston uudisrakennusta, joka yhdistää vanhoja taloja uuteen. Vuonna 2021 valmistuva rakennus tulee muodostamaan yhdessä nykyisen Teatterikorkeakoulun kiinteistön kanssa Taideyliopiston Sörnäisten kampuksen.

Laineen taideteos pysyy kaiken kansan katsottavissa ensi vuoteen asti. Sitten on sen vuoro jäädä rakennusurakan jalkoihin.

Järjestöjen julkilausumassa todetaan suomalaisen lainsäädännön kehittyneen ihmisoikeuksia kunnioittavampaan suuntaan, mutta paljon on vielä työtä tehtävänä.

Ongelmakohtina nostetaan erikseen esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ja sen vuoksi vainottujen korkea kynnys saada turvaa Suomesta ja se, että he joutuvat pelkäämään turvallisuutensa puolesta myös Suomen rajojen sisäpuolella. Sateenkaariperheiden asema perhepolitiikassa onkin useimmiten väliinputoajan rooli. Ihmisten oikeuksien toteutuminen riippuu myös liikaa siitä, missä päin maata he asuvat ja lisäksi joidenkin viranomaisten haluttomuus edistää heidän oikeuksiensa toteutumista vaatii puuttumista.

Vaatimuslistalta löytyy tarkemmin eriteltynä muun muassa translain kokonaisuudistus, intersukupuolisille lapsille ilman heidän tietoista suostumustaan tehtävien sukupuolta muokkaavien toimenpiteiden lopettaminen, sateenkaari-ihmisten kouluturvallisuuden edistäminen sekä sateenkaariperheisiin kuuluvien lasten oikeuksien vahvistaminen.

Juha Sipilän perusporvarihallitus oli passiivinen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämisen suhteen. Nyt on aika muuttaa suuntaa ja jättää pysähtyneisyyden aika taakse. Rakkauden riemutolppa muistuttakoon meitä kaikkia siitäkin.

Jaa tämä:

Kuka kuuntelee saamelaisia?

Saamelaisten ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa. Ihmisoikeusliitto listaa tähän liittyvät keskeisimmät ongelmakohdat.

Ihmisoikeuksien perusajatuksena on, että jokainen ihminen on samanarvoinen. Ihmiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia, joten oikeuksien yhtäläinen toteutuminen vaatii toisinaan erilaisia toimenpiteitä.

Vähemmistöoikeudet on luotu, jotta eri vähemmistöihin kuuluvat olisivat yhdenvertaisia enemmistön ehdoilla rakennetussa yhteiskunnassa. Niiden lähtökohta on, että vähemmistöidentiteettiä ei tule yrittää ”parantaa” enemmistöidentiteetiksi. Suomen perustuslain mukaan ”saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan”.

Saamelaisten oikeus saamenkielen opetukseen ja saamenkieliseen opetukseen säädettiin lailla vasta 1990-luvulla. Saamelaislaki astui voimaan 1996. Näiden lakien käytäntö vahvistui huomattavasti kulttuuriautonomian myötä, ja saamelaiskäräjille annettiin valtuudet oppimateriaalituotantoon ja kielen opetuksen kehittämiseen.

Vaikka perustuslaki ja muut lait turvaavat saamelaisten oikeuksia, on todellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen vielä matkaa. Ihmisoikeusliitto on listannut viisi saamelaisten oikeuksille keskeistä kysymystä:

Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen juhlisti uransa loppua pukeutumalla saamenpukuun. Carola Miller puolestaan edusti Suomea Miss Maailma -kilpailuissa samoin saamenpuvussa. Kumpikaan henkilöistä ei ole saamelainen, eivätkä puvutkaan oikeasti olleet sitä. Monet saamelaiset kokivat nämä pukeutumisratkaisut syvästi loukkaaviksi.
Alppihiihtäjä Tanja Poutiainen juhlisti uransa loppua pukeutumalla saamenpukuun. Carola Miller puolestaan edusti Suomea Miss Maailma -kilpailuissa samoin saamenpuvussa. Kumpikaan henkilöistä ei ole saamelainen, eivätkä puvutkaan oikeasti olleet sitä. Monet saamelaiset kokivat nämä pukeutumisratkaisut syvästi loukkaaviksi.

Kulttuurin omiminen

Saamelaisuuteen perehtyminen vaatii saamelaisten kotiseutualueen – Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosat – ulkopuolella asuvilta oma-aloitteisuutta. Suomalaiset ovat tehneet koulujen oppikirjat suomalaisen kulttuurin ehdoilla ja suomalaiselle lukijalle. Saamelaiset ja muut vähemmistöt esiintyvät lähinnä virikekuvissa.

Kulttuurin näkyviä ilmaisuja omitaan missikisoihin ja muihin tilaisuuksiin koristamaan suomalaisuutta ilman ymmärrystä esimerkiksi pukuihin liittyvästä koodistosta. Kun saamelaiset eivät suostu pelkän koristeen rooliin, heitä syytetään turhasta kitinästä. Koristeeksi typistäminen on loukkaus, kun muualla yhteiskunnassa kulttuurin ja elinkeinojen harjoittamista hankaloitetaan.

Kansainväliset sopimukset, kuten Euroopan neuvoston vähemmistösopimus vaativat, että tietoisuutta vähemmistöjen kulttuureista, kielistä, historiois­ta ja uskonnoista ylläpidetään ja levitetään yhteiskunnassa. Tietoa vähemmistöistä pitäisi sisällyttää laajemmin ja monipuolisemmin kaikkiin opetusmateriaaleihin. Tietoisuus lisää ­dialogia.

Suohpanterror lainasi tämän teoksen pohjaksi kohua Lontoon metrossa herättäneen Protein Worldin mainoksen. Paheksuttu mainos kysyi: "Are You Beach Body Ready?" Suohpanterror vaihtoi viestin ja mallin. Lisää alkuperäisestä mainoksesta, joka osaltaan siivitti seksististen mainosten kieltoon Lontoon metroissa: http://hairikot.voima.fi/blogi/rantakunto-ja-paremmat-mainokset-nytten/
Suohpanterror lainasi tämän teoksen pohjaksi kohua Lontoon metrossa herättäneen Protein Worldin mainoksen. Paheksuttu mainos kysyi: ”Are You Beach Body Ready?”
Suohpanterror vaihtoi viestin ja mallin. Lisää alkuperäisestä mainoksesta, joka osaltaan siivitti seksististen mainosten kieltoon Lontoon metroissa: http://hairikot.voima.fi/blogi/rantakunto-ja-paremmat-mainokset-nytten/

Saamelaisalueen ulkopuolella asuvien oikeudet

Saamelaisalueen saamenkielisissä palveluissa, etenkin eri asteiden koulutuksessa, on tapahtunut huimaa kehitystä viimeisten vuosikymmenten aikana. Koulukodeista, joissa oman kielen käyttö oli kiellettyä, on siirrytty saamen kielten opetukseen ja saamenkieliseen opetukseen. Vaikka pula opettajista ja oppimateriaaleista vaivaa myös pohjoisessa, kielen opetuksen saatavuus  on edelleen surkealla tolalla saamelaisalueen ulkopuolella, missä yli 70 prosenttia saamelaislapsista asuu.

Opetuksen tarjoajilla ei ole velvollisuutta tuottaa saamenkielisiä palveluita. Vaikka määrät etenkin suurimmissa saamelaiskeskuksissa, Helsingissä, Oulussa ja Rovaniemellä, olisivatkin riittäviä palveluiden järkevään tuottamiseen, valtion tuntikohtainen tuki on vain noin kolmannes verrattuna kotiseutualueen tukeen. Opetuksen saatavuuden turvaamiseksi etäopiskelumenetelmiä on kehitettävä ja isommissa keskuksissa myös kontaktiopetusta olisi edistettävä. Erityisen tärkeää olisi kehittää saamenkielisten varhaiskasvatuspalveluiden saatavuutta isoimmissa kaupungeissa.

"Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus tai ILO:n sopimus nro 169 on YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 laatima alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän toimiin kansojen kulttuurin, kielen sekä sosiaalisen ja taloudellisen aseman turvaamiseksi." (Wikipedia) Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta.
”Itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus tai ILO:n sopimus nro 169 on YK:n Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1989 laatima alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen. Yleissopimus edellyttää valtioiden ryhtyvän toimiin kansojen kulttuurin, kielen sekä sosiaalisen ja taloudellisen aseman turvaamiseksi.” (Wikipedia)
Suomi ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta.

Sosiaali- ja terveyspalvelut 

Saamelaisten kotiseutualue on harvaan asuttua. Useita palveluita on siirretty tehokkuuden ja potilasturvallisuuden nimissä kokonaan pois alueelta. Etäisyydet sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä pitkät hälytysajat koskevat saamelaisia siinä, missä muitakin alueella asuvia.

Yhdenvertaisuuden näkökulmasta erityisen ongelman muodostaa palveluiden saatavuus omalla kielellä. Varsinkin vanhuspalveluissa tarve saamenkielisille palveluille on suuri. Henkilön ensimmäinen kieli on usein myös viimeinen, ja muistisairaiden kohdalla kommunikaation tulisi olla mahdollista omalla kielellä.

Kun etäisyydet palveluihin ovat yleisesti pitkiä ja vain osassa palvelupisteistä on edes alkeelliset mahdollisuudet saamenkieliseen asiointiin, voi etäisyys omankieliseen palveluun olla kohtuuton. Tilanteen korjaaminen vaatii pitkäjänteistä terveydenhuoltohenkilöstön koulutusta ja nykytilanteen ongelmia paikkaavien järjestöjen tukemista.

Loppupeleissä kansallisvaltio on melkoisen tuore keksintö. Tämä olisi ihan hyvä muistaa.
Loppupeleissä kansallisvaltio on melkoisen tuore keksintö. Tämä olisi ihan hyvä muistaa.

Osallistuminen päätöksentekoon

Kiinnostus arktiseen alueeseen on aina ollut mitä enimmässä määrin taloudellinen: arktisen alueen luonnonvarat on haluttu valtion hyötykäyttöön. Siten myös monet saamelaisten perinteisesti käyttämät alueet ovat muuttuneet elinkelvottomiksi jätealueiksi.

Vapaaehtoiset, biodiversiteettisopimuksen mukaiset Akwé: Kon -ohjeet edellyttävät, että kaikkien, myös valtion taloutta edistävien, hankkeiden suunnittelun tulisi perustua alkuperäiskansojen tarpeisiin ja näkemyksiin. Ennen minkään hankkeen toteuttamista on selvitettävä paikallisyhteisöihin kohdistuvat vaikutukset. Ihmisoikeusnäkökulmasta on selvää, että arktisen alueen kehittämisen olisi tapahduttava nimenomaan paikallisyhteisöjen ehdolla.

Saamelaisalueella elinkeinot ovat voimakkaasti sidoksissa kulttuurien ja kielen elinvoimaisuuteen. Kysymys ei siis ole mistään historiallisesta jäänteestä, jonka säilyminen turistien kuriositeettina tai valtion omaatuntoa lohduttavana tekijänä olisi tärkeää.

Uusi nokia?
Uusi nokia?

Maan riistokäyttö

Kaivoshankkeet kestävät keskimäärin 10–15 vuotta, mutta tuhoavat ympäristöä peruuttamattomalla tavalla. Samalla hankkeet tuhoavat alkuperäiskansoihin kuuluvien ihmisten mahdollisuudet jatkaa perinteisiä elinkeinoja.

Suomen hallitus on hyväksynyt kansallisen YK:n yritysten ihmisoikeusvastuuperiaatteiden eli Ruggien periaatteiden toimeenpanosuunnitelman. Kansallinen toimeenpanosuunnitelma jäi kuitenkin lähinnä poliittisen sitoumuksen tasolle.

Viranomaisten on asetettava ­lainsäädännöllä ihmis­oikeuksia koskevat huo­lel­lisuus- ja yritysvastuuraportointivelvoitteet, jotka sitovat yrityksiä. Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisiä ihmisoikeusloukkauksilta. Yritykset ovat vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja nimenomaan valtioiden on varmistettava, että ihmis­oikeuksien rikkojat joutuvat vastuuseen ja uhrit saavat tehokasta tukea. Hallituksen pitää siis uudistaa nykyinen hankintalaki siten, että eko­logisen ja sosiaalisen kestävyyden huomioivat kilpailutuskriteerit säädetään pakollisiksi julkisissa hankinnoissa.

Reetta Toivanen on Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja sekä dosentti Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien tutkimuksen Erik Castrén -instituutissa. Matti Jutila on ihmisoikeuksien asiantuntija Ihmisoikeusliitossa. Kaikki kuvat Suohpanterror.
Jaa tämä:

Saamelaiset ja vähemmistöjen oikeudet

Saamelaisten asema 2010-luvun Suomessa ei ole ongelmaton. Ihmisoikeusliitto on tutkinut, AntroBlogi raportoinut ja Suohpanterror kuvittanut aiheeseen liittyen.

AntroBlogi osallistui Ihmisoikeusliiton Saamelaiset, arktinen alue ja ympäristöpäätöksenteko -seminaariin ja julkaisi aiheesta kirjoituksen. Häiriköt löysi tekstistä runsaasti yhtymäkohtia Suohpanterrorin teoksiin. Ohessa lainauksia AntroBlogin tekstistä sopivin kuvituksin.

12509276_1020397854649816_1907344651348945444_n

Keskustelu saamelaisuuden määrittelystä on kiihtynyt etenkin viime vuonna järjestettyjen saamelaiskäräjävaalien ja niihin kohdistuneiden valitusten jälkeen. Tuolloin korkein hallinto-oikeus (KHO) hyväksyi 93 uutta saamelaista henkilöä äänestyskelpoisiksi, mutta kielsi myöhemmin saamelaiskäräjiä järjestämästä uusia vaaleja. Saamelaiskäräjät olisivat halunneet järjestää uudet vaalit, sillä he eivät nähneet vaalituloksen edustavan uutta jäsenistöään. Muun muassa YK:n alkuperäiskansojen pysyvä foorumi kyseenalaisti KHO:n päätöksen kieltää uusintavaalit, sillä käräjille, eli saamelaisten korkeimmalle poliittiselle elimelle, katsotaan kuuluvan itsemäärämisvalta.”


2

”Ihmisoikeusliiton hankkeessa kävi ilmi, että Pohjois-Suomen saamelaisten osallistuminen elinympäristöstään päättämiseen on vaikeutunut huomattavasti, ja samalla saamelaisia koskevat erityissäännökset on poistettu helmikuussa hallituksen käsittelyyn tulleesta metsähallituslaista. Myös saamelaisten aseman hankaluus ja kansainvälisen alkuperäiskansojen oikeuksia määrittelevän ILO-169 sopimuksen ratifioimisen peruuntuminen johtuvat luonnonvarojen ja maankäytön hallintaan liittyvistä sopimuskohdista.  

Esimerkiksi Lapin käsivarren alueen ympäristöpäätöksenteossa ovat pöydällä poronhoitoalueet, ympäristönsuojelu, kaivostoiminta ja saamelaisten kulttuurimaisemat. Suomi ja eritoten Lappi ovat mielenkiintoinen maakiistatapaus, sillä noin 90 prosenttia kaikesta Lapin maapinta-alasta on valtion omistuksessa. Tarve yhteisymmärryksen löytämiseen on ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan.”

3

”Vaikka Metsähallitus pääsisi yhteisymmärrykseen saamelaisten kanssa, jää Suomelle silti valtavia ongelmia saamelaisten itsemääräämisoikeuden kanssa. Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström on lähettänyt saamelaiskäräjille kirjeen, jossa käsitellään saamelaisten oikeudellisen aseman parantamista.

Ihmisoikeusliiton Kaari Mattila totesikin, että vaikka ILO-169 ei ole missään nimessä täydellinen, olisi se symbolisesti, poliittisesti ja ihmisoikeuksien kannalta tärkeä uudistus sekä saamelaisille että koko Suomelle. Sopimus antaa esimerkiksi oikeudellisen työkalun taistella valtion kokoisia yrityksiä vastaan kansainvälisessä oikeudessa. Toivanen on ILO-sopimuksen voimaantulon suhteen pessimistinen. Hän ei usko, että sitä tullaan Suomessa kovinkaan helpolla vahvistamaan.”

4

 

”Reetta Toivanen toteaa, että ainoastaan saamelaisten osallisuuden vahvistaminen voi edesauttaa heidän oikeuksiensa toteutumista. Suurin haaste tälle on enemmistö–vähemmistö-asetelma, jossa oikeuksien toteutumiseen vaaditaan aina enemmistöyhteiskunnan suostumus. Saamelaiset ovat siis paljolti kansallisen poliittisen tahtotilan armoilla, jota Toivasen mukaan ei ole juurikaan havaittavissa.’Suomalaisen enemmistön on vaikea ymmärtää sitä, että vähemmistöillä pitäisi olla samat oikeudet kuin meillä itsellämmekin on’, hän huokaa.”

5

”Haasteiden ylittämiseen vaadittaisiin myös todellisen keskusteluyhteyden avaus paikallisella tasolla. Haasteita tällaiselle kehitykselle on paljon, vaikka lainsäädäntöä onkin muutettu niin, että saamelaiskäräjien mahdollisuutta vaikuttaa on ainakin näennäisesti parannettu (tosin osa näistä parannuksista ollaan nyt kumoamassa uudessa metsähallituslaissa). Toivanen kertoo, että kuulemistilaisuudet ovat kuitenkin valitettavasti yleensä sellaisia, että niissä vain informoidaan paikalla olevia siitä, mitä ollaan tekemässä, eikä todellista vaikutusmahdollisuutta enää tässä vaiheessa ole.

Ainakaan toistaiseksi saamelaiskäräjillä ei ole varsinaista poliittista roolia Suomessa eikä todellista vaikutusta esimerkiksi ympäristöhankkeisiin ole. Politiikka tuntuu olevan hyvin kaukana pohjoisen ihmisistä ja kansalaisyhteiskunta on toistaiseksi ollut parempi väylä vaikuttamiseen. Sarkki antoi esimerkin tällaisesta vaikuttamisesta ’paikan vastaiskuna’, jossa eri intressiryhmät käyttivät erilaisia painostusmenetelmiä kuten mielenilmauksia, raportointeja ristiriitaisista hakkuista Metsähallituksen asiakkaille ja medialle ja oikeusprosesseja Metsähallitusta vastaan esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomissiossa.”

Koko artikkeli luettavissa osoitteessa: www.antroblogi.fi/2016/03/saamelaisten-oikeuksista

TEKSTI: Tapio Kumpula & Saara Toukolehto

KUVAT: Suohpanterror

Jaa tämä: