Jani

Pitääkö patsaiden kaatua?

Orjakauppiaan patsas kieritettiin mereen. Olisiko parempi historiantuntemus voinut estää tämän?
Banksyllä on oma ehdotuksensa patsaan kohtaloksi.

Bristolissa mielenosoittajat repivät jalustaltaan kaupungin eteen merkittävän paljon töitä tehneen Edward Colstonin patsaan ja pyöritteli sen satamaan jossa patsas tyrkättiin satama-altaan pohjaan.

Siinä se oli ja tuossa se lepää.

Samalla, kun tekoa kehuttiin ja pidettiin vähintäänkin perusteltuna osa yleisöstä ja kommentaattoreista kauhistui ja paheksui moista vandalismia.

Koska mikään ei koskaan tapahdu tyhjiössä – paitsi avaruusmatkailu – on tässäkin tapauksessa hyvä tiedostaa konteksti ja patsaan historia. On eittämättä totta, että kauppias Edward Colston teki 1600 ja 1700-luvuilla paljon synnyinkaupunki Bristolin eteen. Häntä kutsutaan filantroopiksi, mutta hän oli myös misantrooppi.

Colstonin yhtiö osallistui suuruusluokkaa 100 000 orjan – siis ihmisen – kuljettamiseen uudelle mantereelle. Arviolta jopa 20 000 noista ihmisistä kuoli kuljetuksen aikana hirvittävissä oloissa ja heidät heitettiin surutta laidan yli mereen. On hyvin vaikea nimetä montaakaan hirvittävämpää ja kuvottavampaa ihmisoikeusrikosta kuin se, johon Colston osallistui merkittävällä panoksella. On symbolisesti hyvin sopivaa, että Colstonin patsas päätyi myös mereen.

Koska Colstonin rikokset ihmisyyttä vastaan ovat lukuisia, hyvin dokumentoituja sekä yleisesti tunnustettuja ei patsaaseen liittyvä raivo ole mitenkään yllättävää. Bristolissa onkin jo pidemmän aikaa esitetty avauksia ja anomuksia sen puolesta, että patsas poistettaisiin paikaltaan ja siirrettäisiin johonkin soveliaampaan paikkaan.

Bristolin kaupunginvaltuusto on kieltäytynyt tekemästä tätä.

Myöskin Colstonin toimien synkkiä puolia avaavaa kylttiä on esitetty patsaan yhteyteen. Tästäkin kaupungin valtaa pitävät ovat kieltäytyneet. Vuosien ajan kaupungin poliittiselta johdolta on siis pyydetty toimia patsaaseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, mutta mitään ei ole tapahtunut – kunnes nyt.

Jani Leinosen näyttely Mikkelin taidemuseossa esitti uusia versioita kaupungin Marski-patsaan tilalle. Kuvassa näkyy versio, jossa torinkulmalla marssiva patsas säilyy entisellään, mutta patsaan jalustaan lisätään ruumiskasa muistuttamaan niistä uhreista, jotka marsalkka Mannerheinin jalkoihin tallautui muun muassa sisällissodassa.
Lisää Leinosen Marski-näyttelystä Häiriköiden Kansa taisteli –lehdessä.

Colston ei ole yksin ja monenlaisia patsaita on kritisoitu laajalti. Mistään tyhjästä tämä ilmiö ei tule ja sen taustalta löytyy moninaisia syitä. Esimerkiksi länsimaiden halukkuus muistella omien suurmiehiensä suuruutta ei ole kovinkaan hyvin mukautunut ajatukseen siitä, että näiden miesten tekemisiä tulisi muistaa laajemminkin. Aika moni muistamamme suurmies on ratsastanut sinne jalustalle valjaat veressä. Ei Mannerheimkaan asemaansa päässyt ilman, että hänen kätensä olisi tahriutuneet kymmenien tuhansien suomalaisten vereen mutta tämä on poikkeuksetta ja aktiivisesti jäänyt muistamatta Marski-patsaita tehtäessä.

Amerikan mantereilla on maalattu Kolumbuksen patsaita jo vuosien ajan punaisella maalilla muistutuksena miehen verisestä urasta. Erityisesti tätä on tapahtunut Kolumbuksen päivän tietämillä. Oheiset esimerkit ovat Yhdysvaltojen Providencesta ja New Yorkista.

Amerikan mantereilla puolestaan ihan ymmärrettävästi muistetaan Kristoffer Kolumbusta. Edellä mainittujen mantereiden löytämisen ohella Kolumbus muun muassa järjesti miehistölleen niinkin nuoria kuin 9-vuotiaita seksiorjia ja muutenkin vapautti uudelle mantereelle ennennäkemättömän murha-aallon. Se, että historian kirjoissa ja patsaissa mies esitetään lähinnä ainoastaan rohkeana löytöretkeilijänä on loukkaus kaikkia hänen tekojensa uhreja kohtaan. Ja tätä vääryyttä ei poista se, että back in the day kaikki tekivät näin ja ei se silloin ollut rikos.

Kokoomuslainen poliitikko ja juristi tykkäsi Twitterissä, että turha tuomita orjakauppiasta, koska hänen aikanaan orjakauppa oli laillista. Samalla perusteella oletan Meren puolustavan myös Lenin-puiston asemaa kotikaupungissaan Helsingissä.
Meren kunniaksi on todettava se, että hän poisti ja pahoitteli kuvassa näkyvää tviittiään kun hänen takamuksensa oli ensin jauhettu riekaleiksi.

Ja kun nyt joku kuitenkin sanoo, että historian virheet eivät patsaita kaatamalla korjaannu, niin palauttaisin mieliinne 1990-luvun tapahtumat itäisessä Euroopassa. Silloinhan toteutettiin melkoinen patsaiden puhdistusoperaatio ja harva näiden orjakauppiaiden patsaiden perään itkevä valitteli aikanaan kun Lenin-sedän kuvia kiikutettiin sulatettavaksi.

Uskoisin, että Itä-Euroopassa muistetaan Neuvostoliiton aika ihan hyvin ilman niitä patsaitakin. Ja esimerkiksi Budepestissa tehtiin sikäli näppärä siirto, että sulatukselta säästyneet patsaat kiikutettiin kaupungin ulkopuolelle, johon perustettiin patsaspuisto niille. Nyt turistit ja muut kiinnostuneet voivat käydä katsomassa näitä historiallisesti merkittäviä ja uudella tavalla kontekstoituja patsaita ilman että paikallisten asukkaiden tarvitsee koko ajan muistella näitä.

Kiukkuinen ihmisjoukko meni kumoamaan Berliinin muurinkin ihan omin luvin.

Tässä yksi ehdotus siitä, kuinka orjaisännän patsaan voi kontekstoida nykypäivään hävittämättä itse patsasta.

Colstonin patsasta on kritisoitu myös taiteen keinoin. Vuonna 2018 sen juureen ilmestyi taideinstallaatio, joka kommentoi patsasta. Orjalaivan muotoon asetetut betoniset ihmishahmot kuvastivat ruumaan sullottuja ihmisiä. Laivan ääriviioina toimiviin betonilaattoihin puolestaan oli kirjoitettu töitä, joihin liittyy nykyään ihmiskauppaa ja orjuutta. Listalta löytyivät niin kynsisalonkien työntekijät kuin hedelmien poimijat ja autopesuloiden henkilökuntakin.

Taiteilija Banksy esittää oheista mallia Colstonin patsaalle:
”Tässäpä idea, joka palvelisi Colstonin patsasta kaipaavia ja niitä, jotka eivät sitä kaipaa. Kiskotaan patsas merestä ja nostetaan hänet takaisin jalustalleen. Sitten sidomme köyden hänen kaulansa ympärille ja teetämme oikean kokoisia pronssipatsaita mielenosoittajista, jotka kiskovat häntä alas. Kaikki ovat iloisia, merkittävää päivää muistetaan.”

Installaatio tehtiin lokakuun 18. päivänä jolloin Iso-Britanniassa vietetään orjuuden vastaista päivää. Colstonin jalkojen juureen tehty installaatio poistettiin ripeästi.

Viimeisimpänä lusikkansa tökkäsi soppaan Banksy, joka on tunnetusti kotoisin Bristolista. Banksy esittää, että Colstonin patsas nostetaan meren pohjasta ja tuodaan vanhalle paikalleen. Tämän jälkeen paikalle rakennetaan uusi patsas, jonka osana tuo vanha pronssinen Colston olisi.

Banksyn esitys olisi siitä hieno, että se vastaisi (omalla tavallaan) historian vaalimista vaativien toiveisiin ja samalla kontekstoisi historiallisesti merkittävän orjakauppiaan paremmin nykyaikaan. Samalla tämä uusi patsas muistaisi nykypäivän tärkeästä ihmisoikeuskampaailusta.

Ja jotta muistaisimme rehaamisen pitkät ja kunniakkaat perinteet, myös Jeesus Nasaretilainen pisti aika ajoin ranttaliksi. Näitä touhuja ylistetään ja muistellaan lämmöllä. Ehkä tekisi itse kullekin hyvää tarkastella hetkessä tapahtuvia protesteja myös siitä vinkkelistä, että ne saattavat olla ihan perusteltuja vaikka itse ei kärsisikään siitä, mitä vastaan mieltä osoitetaan.
Jaa tämä:

Aikamme kuva

Ministeri antoi Suomi-palkinnon hallitusta kritisoineelle Jani Leinoselle. Hienoa.

Jani Leinonen sai erityisen ansioituneiksi katsotuille taiteilijoille myönnettävän Suomi-palkinnon. Hurraa, Häiriköt-päämaja onnittelee!

Tuunatuista taideteoksista ja raastuvalla uhkailevien kirjeiden kehystämisestä muistettu Leinonen pysyi linjassa ja korjaili myös tätä kirjettä. Leinonen myös teki kiitospuheessaan tiettäväksi palkinnon myöntäjää kohtaan tuntemansa tyytymättömyyden:

”Kun toisella kädellä annetaan ja toisella kädellä otetaan, mietin surumielisenä, miksi juuri minulle nyt annetaan. Olenko väärällä puolella piikkilanka-aitaa, jota Suomessa ollaan rakentamassa ihmisten välille? Mutta koska tuo reilut 21 000 euroa on niin houkutteleva summa, olen keksinyt kymmeniä perusteluita sille, miksi minun tulee ottaa tämä palkinto vastaan. Rahan sumentamassa mielessäni loogisin on se, että olen viime vuosien ajan pyrkinyt taiteellani kannustamaan ihmisiä taisteluun kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta, korruptiota ja syrjintää vastaan. Se että saan tämän palkinnon täytyy siis olla kannustus jatkaa tätä taistelua – vaikka vastustajamme olisivatkin ne, jotka tämän palkinnon jakavat.”

Leinonen myös korjasi palkintoon liittyneen kunniakirjan vastamaan todellisuutta hieman paremmin.

Ja näin. Parilla sanalla ministeriön myöntämä Suomi-palkinto muuttui ministerin ja ministeriön työtä kritisoivaksi taideteokseksi.
Ja näin. Parilla sanalla ministeriön myöntämä Suomi-palkinto muuttui ministerin ja ministeriön työtä kritisoivaksi taideteokseksi.

Häiriköt-päämaja aloitteli vuotensa tekemällä Leinosen kanssa Vuosi vaaleista -teossarjan, joka juurikin kritisoi tämän nykyhallituksen touhuja. Se, että hallitus palkitsee omia toimiaan kritisoivan taiteilijan on tietenkin nähtävänä hienona asiana (vaikka palkitut lienee valittu ministeriössä virkamiestyönä). Yleisellä tasollahan Sipilän hallitus ei ole kunnostautunut kritiikin vastaanottamisessa, mikä tekee tästä tunnustuksesta (ehkä) vieläkin arvokkaamman.

”Olen asunut Suomessa koko ikäni, miltei 40 vuotta. Matkustan paljon, mutta vasta viime vuosina minusta on ruvennut tuntumaan kotimaassani kuin olisin ulkomailla. Koen asioita ensimmäistä kertaa. En ole ennen viime kuukausia koskaan elänyt maassa, jossa valtion vaikutusvaltaisin ihminen yrittää vaientaa ne, jotka esittävät kritiikkiä häntä kohtaan. En ole ennen viime vuosia koskaan elänyt maassa, jossa hallituksen harjoittama politiikka on niin rasistista, synkkää ja epäinhimillistä, että se saa myös kaiken valtion tekemän hyvän, kuten tämän Suomi-palkinnon, näyttämään vain hallituksen tahriintuneen kuvan kiillottamiselta – vaikkei se sitä todellisuudessa olisikaan.”

Maaliskuussa, päivälleen vuosi eduskuntavaalien jälkeen kommentoimme SSS-hallituksen tekemisiä. Sittemmin porukka on vaihtunut hieman, mutta SOS-hallitus ei näytä sen paremmalta.
Maaliskuussa, päivälleen vuosi eduskuntavaalien jälkeen kommentoimme SSS-hallituksen tekemisiä. Sittemmin porukka on vaihtunut hieman, mutta SOS-hallitus ei näytä sen paremmalta.

Leinosen Tottelemattomuuskoulu-näyttely oli auki vielä tämän vuoden tammikuussa. Vuosi 2016 oli Leinoselle hieno vuosi.

”Koska Suomi-palkinnon jakaa Suomen valtio, tarkemmin Opetus- ja kulttuuriministeriö, koen sen edustavan myös niitä kenen käsissä valta Suomessa nyt on, hallituspuolueita, ministereitä, ja kenen etuja he nyt ajavatkin. Ottaessani palkinnon vastaan voin luvata vain tekeväni parhaani, ettei tämä palkinto vaikuta kykyyni olla kriittinen niitä kohtaan, joilla on valtaa. Kiitos.”
Odotamme siis jatkoa innoissamme. Ja koska Häiriköt-päämajan homma on tietää asioita, voin paljastaa, että jänskää on tälläkin rintamalla tulossa.

Jani Leinonen: Power Teos nähtävissä vielä tänään ja huomenna Zetterberg Galleryssä, osana Tony's Back! -näyttelyä. Vahva suositus.
Jani Leinonen: Power
Teos nähtävissä vielä tänään ja huomenna Zetterberg Galleryssä, osana Tony’s Back! -näyttelyä. Vahva suositus.
Jaa tämä: