kidutus

”Sotarikolliset rellestävät!” Game of Thrones sai arvion Punaiselta ristiltä.

Game of Thrones -sarjan viimeinen tuotantokausi alkaa pian. Sen kunniaksi Australian Punainen Risti kävi läpi kaikki sarjan tähänastiset jaksot ja selvitti, kuka on dramaattisen tarinan pahin sotarikollinen. 

Punaisen ristin arvio paljastaa, miten fiktiosta – ja kaiken lisäksi vielä viihteen lajityypistä, eikä suinkaan korkeasti arvostetusta klassikkokaunosta – voidaan hakea hyvin asiallisia ja opettavaisia pointteja. Game of Thrones –TV-sarja, kuten kirjasarja mihin se perustuu, Song of Ice and Fire, ovat tuttuja miljoonille katsojille ja lukijoille ympäri maailmaa. Tällaisia asioita monet fantasia-entusiastit ovat pelanneet roolipeleinä, mutta arvioimalla kyseistä menestyssarjaa saadaan paljon isompi väkijoukko tajunnanräjäyttävien rauhantekojen pohdintojen äärelle.

Näiden tarinoiden ja hirviömäisten henkilöhahmojen kautta voidaan selventää ihmisille miten sodassakin, kumma kyllä, on sääntönsä.

Ehkä vielä tärkeämpi on toinen opetus: hekin, joista katsoja saattaa pitää ja joita kohtaan hän tuntee sympatiaa, voivat sotatantereella ja taisteluiden jälkeen olla täysiä ääliöitä. (SIIS miten on mahdollista, että Daenerys Targaryen on roistolistalla noin korkealla sijalla!)

Tai kun käännetään tämä väite toisinpäin, voidaan sanoa, että myös hirviöt voivat olla samastuttavia hahmoja. Ehkä saatamme  haluta sulkea silmämme hahmon hirmuteoilta, jos jossain muussa yhteydessä olemme pitäneet tästä.

Jos kaivaudutaan vielä syvemmälle, voidaankin pohtia filosofi ja historioitsija Hannah Arendtin johtopäätöstä, jonka hän teki seurattuaan natsirikollisten oikeudenkäyntejä. Arendt totesi, että pahuus asuu ihan tavallisissa ihmisissä (noh, Game of Thronesissa ei juuri ole taviksia!). Juutalainen Arendt ei nähnyt edes keskitysleirijärjestelmän luoneessa Adolf Eichmannissa hirviötä.

Sen sijaan hän näki Eichmannissa jotain paljon kamalampaa: ihan tavallisen ihmisen, joka ”vain totteli käskyjä”. (Siitä on kolumni täällä.)

Jos Arend löysi hirviön niin kutsutusta tavallisesta ihmisestä, voiko Game of Thronesin hahmoista löytää mitään tavallista ja inhimillistä? Jos Punainen risti kannustaa heidän saamiseen tuomioistuimen eteen, miten he puolustautuisivat? Empatiaa voi harjoitella näinkin päin.

Ramsay Bolton ei varmasti tottele käskyjä, mutta ehkä hän pitäisi itseään uhrina, jonka tehtävä on päästä valtaistuimelle hinnalla millä hyvänsä, ja kaikkia, jotka häntä siinä estävät, on alistamisen lisäksi rangaistava. Entä Tyrion Lannister? Monissa fanien äänestyksissä Tyrion on loistanut suosikkihahmona. Tähän moniulotteiseen, mielenkiintoiseen ja älykkääseen hahmoon voi helposti samaistua ja pientä suurta miestä kohtaan on helppoa tuntea sympatiaa, koska hän on isänsä ja sisarensa vihaama ja siten kaltoinkohdeltu, mutta hänen briljantti huumorinsa ja viiltävä ironiansa tuo tarinaan särmää.

Mutta silti: Tyrion Lannister on kasvanut liian kovaksikeitetyssä kuningasperheessä tunteakseen itse riittävästi myötätuntoa muita kohtaan – vaan monista blogeista ja fanikirjoituksista päätellen katsojat tuntevat Tyrionia kohtaan monenlaisia tunteita. Tyrion on arvaamaton, ja juuri kun hänestä alkaa jopa pitää, hän paljastaa ilkeän puolensa.

Hänessä on puolensa: ”Tyrion pyrkii rikoksistaan huolimatta hyvittämään tekojaan, ja hänellä saattaa jopa olla hallussaan henkien pelastamisen ennätys. Oli hänen ansiotaan, ettei lohikäärmeiden äiti päästänyt lapsiaan polttamaan Kuninkaansatamaa, jolloin sotilaita ja miljoonia siviilejä pelastui”, pohtii Suomen Punainen risti aussien tutkimuksen mukaan.

Hyviksiin kuuluu Punaisen ristin äärimmäisen tarkkojen ja paikkansa pitävien laskelmien mukaan Robb Stark, pohjoisen kuningas: ”Hän tarjosi puolueetonta sairaanhoitoa taistelun molempien osapuolten haavoittuneille sotilaille. Geneven sopimusten mukaan haavoittuneella sotilaalla on oikeus sairaanhoitoon riippumatta siitä, millä puolella hän on.”

Ote GRRM:n blogauksesta 8.7.2009. Martin on kirjoittanut Suomenlinnasta Dreamsongs-kokoelmassaan.

Minkälaiset aivot ovat sotaisten tarinoiden takana? Minulla on ollut ilo ja kunnia tavata Game of Thrones -tarinoiden eli Valtaistuinpeli-kirjasarjan luoja George R. R. Martin peräti kolme kertaa Suomessa.

Ensimmäisen kerran Martin vieraili Helsingissä lähes pelkästään fantasian harrastajien tuntemana kirjailijana tieteis- ja fantasiakirjallisuuden Finncon-tapahtumassa Helsingissä vuoden 2009 kesällä.  Hän vaikutti hauskalta ja ystävälliseltä ihmiseltä ilman ylimielisyyden häivääkään. Kunniavieraspuheessaan Martin kertoi, miten täällä Helsingissä hänellä oli olut siihenastisen elämänsä pisin signeerausjono (puolitoista tuntia kesti sessio). Juuri ennen tänne matkustamistaan tänne hän oli signeerannut suuressa yhdysvaltalaisessa tavaratalossa Clifford the Red Dog -koiran kanssa.

Koiran jono oli ulottunut ulos tavaratalosta ja korttelin ympäri, kun Martinilla oli ollut vain muutama asiakas. ”Koira” oli ihminen koirapuvussa, ja signeeraus oli tapahtunut niin, että ”koira” kastoi tassun maaliin ja läiskäisi jäljen asiakkaan kirjaan.

Tämä viattoman näköinen eläin traumatisoi George R. R. Martinin vuosikausiksi.

Helsingissä Martin kertoi myös, että HBO on ostanut oikeudet hänen A Song of Ice and Fire -kirjasarjaansa ja alkaa tehdä siitä TV-sarjaa (nimellä Game of Thrones).  Yleisö epäili asiaa vahvasti.

Illalla tätä naureskeltiin pienessä piirissä George R.R.:n ja rouva Martinin kanssa helsinkiläisellä olutterassilla: ”ai teeveesarja, jossa monituhatlukuidset armeijat ja mitä kompleksisimmat suvut ottavat yhteen? Joo, ihan varmaan.”

Seuraavan kerran kun George R. R. Martin kävi Suomessa, Game of Thrones of jo ilmestynyt. Ahvenanmaalla Archipelacon-tapahtumassa kesällä 2015  Martin näytti yleisölle käsikirjoittamansa jakson Game of Thrones -sarjasta.

Piinaavan jännittävä The Lion and the Rose oli neljännen tuotantokauden toinen jakso ja taiteilijaa parhaimmillaan. Fanit ovat nimenneet jakson Purppurahäiksi. Ilkeä, nuori kuningas Joffrey I Baratheon viettää häitään Margaery Tyrellin kanssa. Äitinsä, sarjan megailkimyksen eli kuningatar Cersei Lannisterin tiukassa kontrollissa elävä mielipuolinen Joffrey ei tiedä miten tilanteeseen suhtautua, joten hän valitsee tien, joka yleensä näyttää tuottavan vallankäyttäjälle suurta huvia: toisten ihmisten nöyryyttämisen. Joffrey kohtelee kaltoin enoansa ja – kuten hän alati korostaa – alamaistaan Tyrion Lannisteria, eikä pelottelulta säästy Starkin suvun Sansa-neitikään.

Häät päättyvät tragediaan, josta aiheutuu erittäin epäoikeudenmukaisia seurauksia valtavalle joukolle ihmisiä vielä pitkän aikaa – mutta en paljasta enempää, jos joku haluaa alkaa katsoa tai vain kerrata…

George R. R. Martinin blogaus vuoden 2009 Finncon-tapahtuman jälkeen.

Tähänastisista viimeisin kerta, kun Helsingissä ollaan saatu nauttia George R. R. Martinin seurasta, oli vuoden 2016 Worldcon-tapahtuma Helsingin Messukeskuksessa.

Nyt Martin olisi päihittänyt sigreerauksissa jo Clifford the Red Doginkin. Mutkittelevan jonon kontrolloimiseksi tarvittiin turvakaiteita. Signeeraussessio kesti useita tunteja.

Martinin blogaus Worldcon-tapahtuman jälkeen. ”Kolmas vierailuni Suomeen, joka ei koskaan petä. Helsinki on kaunis kaupunki, ja tuo oli loistava con [scifi- ja fantasiatapahtuma]”.
Jaa tämä: