Loldiers

#pernatsi: Marssi natsi, marssi!

Sosiaalinen media on tuonut monia muutoksia arkiseen tapaamme kommunikoida. Murroksesta on saanut osansa myös kansalaisaktivismi.

”Tämä idea tuli niin monesta suunnasta samaan aikaan. Me olemme sekalainen porukka aktivisteja, taiteilijoilta, media-  ja viestintäalan ammattilaisia ja koodareita. Minun roolini on tuntea kenttää laajalti ja kasata porukkaa”, järjestäjä kuvailee Per natsi -hanketta päivää ennen h-hetkeä, eli vuoden 2016 itsenäisyyspäivää. Hän, eivätkä muutkaan hankkeeseen osallistuvat halua esiintyä omilla nimillään.

Ymmärtääkseen Per natsin taustat, täytyy kuitenkin palata ajassa pari vuotta taaksepäin – loppuvuodesta 2014 natsit saapuivat saksalaisen Wunsiedelin pikkukaupunkiin, jälleen. Uusnatsit olivat tehneet perinteen kaupunkiin aikaisemmin haudatun natsijohtaja Rudolf Hessin vuosittaisesta muistamisesta. Marraskuussa natsien marssiessa läpi kaupungin heitä kuitenkin odotti yllätys: normaalien vastamielenosoittajien sijaan yleisö kannusti heidän tamppaustaan. Kannustusjoukot eivät kuitenkaan jakaneet heidän kansallissosialistista aatetta ja kyseessä oli huumorilla ratsastaneesta vastakampanjasta, jossa joukko kansalaisia ja yrityksiä olivat sitoutuneet lahjoittamaan rahaa fasismin vastaiseen työhön sen mukaan, kuinka pitkän matkan natsin marssivat.

Jokainen maiharin isku kadun pintaan tarkoitti rahaa vastapuolelle ja pottiin kertyi lopulta 10 000 euroa. Myöhemmin sama toistettiin muissa kaupungeissa kautta Saksan ja lopulta EXIT-Deutschland-järjestön saamat lahjoitukset kasvoivat 1000 prosentilla.

Kuin judoka, aktivistit käänsivät natsien voiman näitä itseään vastaan. Uutiset huumorin ryydittämästä tempauksesta levisivät kautta maailman ja rahallisen saavutuksen rinnalla merkittävänä voi pitää myös välittynyttä viestiä: natseille voi nauraa.

Kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä, sama idea sai suomalaisen ilmenemismuodon – Per natsi -hankkeen. Osoitteessa pernatsi.fi, kerättiin itsenäisyyspäivän alla lahjoituslupauksia ”tasa-arvoisen ja monimuotoisen Suomen puolesta” työskenteleville järjestöille. Tilisiirrot menevät suoraan lahjoittajilta järjestöille, eikä hankkeen puuhailijoista kukaan saa työstä taloudellista korvausta.

Tästä se kaikki lähti, Natsit vastaan natsit -tempauksesta vuonna 2014.

Nopeassa tahdissa pystyyn pyöräytetty Per natsi -hanke on malliesimerkki uudenlaisesta aktivismista, joka ei nojaa perinteisiin järjestörakenteisiin. Hankkeen puuhamiehet ja -naiset haluavat pysyä nimettöminä ensinnäkin sen takia, että väkivaltaisiksi tiedettyjen kansallissosialistien kritisoiminen omalla nimellä mietityttää ja toisaalta siksi, että hankkeen ei haluta leimantuvan yksittäisten järjestäjien taustoihin.

”Meillä on tehokas jengi ja jos tämä porukka perustaisi jonkun uuden järjestön, se varmasti saisi paljon aikaiseksi. Ja myös epäilemättä saisi rahoitusta eri säätiöiltä ja muilta tahoilta. Se olisi kuitenkin pois muilta järjestöiltä, pois niiden järjestöjen perustyöstä ja sitä emme halua.”

Tämä projektiluontoisuus myös mahdollistaa verrattoman ketterän toiminnan. Siinä, missä perinteisten kansalaisjärjestöjen rakenteet ja hierarkiat tuovat jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä, ne myös tuovat kankeutta. Nopeasti reagoivat itsenäiset aktivistit voivat halutessaan järjestäytyä hyvinkin nopeasti. Pernatsi.fi-sivun ja hankkeen toteuttamista ei ollut vielä lyöty lukkoon viikkoa ennen itsenäisyyspäivää, mutta lopullisen päätöksen synnyttyä, toteutus ei montaa päivää kestänyt.

”Parhaimmillaan tämä toimintatapa voi myös sulautua osaksi perinteistä järjestötoimintaan”, järjestäjä vinkkaa.

Vastaavia suhteellisen spontaanisti syntyneitä ja vanhoista rakenteista välittämättömiä aktivistitempauksia tai -hankkeita ovat olleet viime aikoina esimerkiksi Loldiers of Odin (joka saapuvat Helsinkiin kannustamaan natsimarssijoita) ja Meillä on unelma -tapahtuma. Näidenkin toiminnassa on ollut keskeisenä elementtinä näkyvä rooli sosiaalisessa mediassa ja taiteen, huumorin sekä spektaakkelin hyödyntäminen viestinnässä.

Yhteistä näillä uudenlaisen aktivismin tempauksille on myös se, että ne ylittävät uutiskynnyksen aivan eri tavalla kuin perinteiset mielenosoitukset. Kamppailu on siirtynyt kaduilta mediaan.

Vaikka #pernatsi-porukka on pätevää, niin joitain yllätyksiäkin on tullut matkalla vastaan. Heti kampanjan julkistamisen jälkeen trollit löysivät sivun ja tekivät sitä, mitä trollit tekevät.

”Meihin kohdistui ihan hillittömät palvelunestohyökkäykset. Ja spämmikampanja, joissa botit lähettivät kymmeniä ja satoja tuhansia haittaviestejä. Sivun koodiin oli jäänyt bugi, että käyttäjä pystyi määrittämään vapaasti lahjoitussumman ja sinnehän laitettiin miljardi. Ja sitten sinne alkoikin tulemaan miinusmerkkisiä lahjoituksia. Mutta ne bugit on korjattu ja lahjoittajalistat siivottu.”

”Tuollahan ne lällättelevät netissä tekemisiään. Osa on varmaan ihan trollottelun nimissä liikkeellä ja ehkä osa vastustaa hankettamme. No, meidän laariinhan tämä lopulta sataa”, järjestäjä toteaa huomiotalouden peruslainalaisuuksia mukaillen.

Alkuhässäkän jälkeen sivustolla on ollut reaaliaikainen seuranta ja aukkojen mentyä tukkoon, trollien kiinnostuskin laantui.

Kun itsenäisyyspäivän aamu koitti, oli potissa jo tonni per natsi.
Kun itsenäisyyspäivän aamu koitti, oli potissa jo tonni per natsi.

Itsenäisyyspäivän lukuisista kansallismielisistä kulkueista mittatikuksi valikoitui avoimen kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen (SVL) järjestämä marssi. Marssiin on osallistumassa myös SVL:n ruotsalaisen emojärjestön, Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäseniä. Mukaan ei lopulta harkinnan jälkeen päätetty ottaa esimerkiksi 612-marssia, vaikka SVL oli perustamassa marssia ja järjestön jäsenet osallistuvat siihen.

”Emme jaksaneet lähteä siihen keskusteluun, ketkä kaikki lasketaan natseiksi. Otamme nämä täysin selvät tapaukset ja luotamme poliisin arvioon marssijoiden määrästä. Sillä luvulla lasketaan lahjoitussummat. Parasta olisi tietty, että natsit eivät marssisi ja lahjoituksia ei tulisi, mutta kyllä tästä aika potti taitaa tulla.”

Mukaan keräykseen osallistuvat vastaanottajajärjestöt ilmoitetaan lahjoittajille sähköpostitse 7.12. ja kukin lahjoittaja voi valita sieltä mieluisensa. Samalla ilmoitetaan myös kunkin lopullinen lahjoitussumma. Vastaanottajilta pyydetään myöhemmin tieto kertyneestä potista ja se julkistetaan.

Ja kuten Wunsiedelinkin tapaus osoitti, spektaakkeli tuottaa muutakin kuin vain riihikuivaa rahaa – se toimii julkisena kannanottona sysimustaa aatetta vastaan.

Jaa tämä:

Batman vs. Pellet

Se, että supersankarit juoksevat kaduilla on hieman huolestuttavaa. Kumpi on parempi perustelu touhulle, mainostempaus vai vakaa usko toiminnan oikeutuksesta?

Pelottelevia pellejä on nähty viime aikoina Suomen lisäksi myös muualla läntisellä pallonpuoliskolla. Pohjois-Englannissa, Cumbrian maakunnassa pellet ovat myös saaneet vastavoiman. Cumbria Superheroes -ryhmän Batman uhosi Facebookissa pistävänsä stopin pelottelulle ja on BBC:n mukaan myös jahdannut kauhuklovneja.

Tämä on maailma, jossa elämme.

Tämä on BBC:n mukaan dokumentaarinen kuva Cumbria-Batmanista ravaamassa pellen perässä. Tilanteen autenttisuudesta en menisi vannomaan.
Tämä on BBC:n mukaan dokumentaarinen kuva Cumbria-Batmanista ravaamassa pellen perässä. Tilanteen autenttisuudesta en menisi vannomaan.

Tässä kohdassa on kuitenkin hyvä myös huomata, että tämä Cumbria Superheroes on porukka, joka tarjoaa ohjelmapalveluitaan kaikille maksukykyisille ja ilmeisesti kauppa käy. Reilu viikko sitten porukka ilmoitti, että loppuvuoden varauskalenteri on jo täynnä. Onko siis mahdollista, että tämä sankarillinen vigilantismi ei olekaan sankaruutta vaan markkinointia? Onhan se hyvinkin mahdollista.

Toisaalta ihmisiä pelottelevat pellet ovat sen verran perseestä, että kyllä niitä saakin vastustaa lähes kaikilla perusteilla.

Cumbria-Batmanilla on asiaa.

Ja mitä tulee näihin pelotteleviin pelleihin, niin nyt vittu oikeasti. Lopetatte sen perseilyn. Ihmisten pelottelussa ei ole mitään hauskaa.

Häiriöt julkisessa tilassa ovat mainio juttu, ne ravistelevat käsitystämme siitä, miltä yhteiskunnan pitäisi näyttää. Itseäni ei edes vaivaa se, että jotkut häiriöt on tehty luvattomasti. Mutta ne häiriöt voi tehdä myös totaalisen väärin. Esimerkiksi dösäpysäkkien paskaksi pistäminen ei ole tilanhallinnallisten konventioiden haastamista, se on kusipäisyyttä. Ja siinä, missä vaikka performatiiviset flashmobit ovat elämää rikastuttava hommeli, nämä pellet ovat, no, pellejä.

Kannattaa myös muistaa, että joka säikäytelty voi ottaa ladata vastapalloon, eli ei ole vailla riskejä se säikäyttely. Nyt lopetatte sen kauhuleffan larppaamisen ja teette jotain järkevää. Jos haluatte pelleasuissa käyskennellä, niin liittykää Loldiers of Odin -pellepartioon – se ei pelottele ihmisiä eivätkä ole pahantahtoisia.

Loldiers of Odin -ryhmä jakoi tämän Facebook seinällään. Tähän on hyvä yhtyä, saatesanat ryhmän omat. "OiKean Pellen erOttaa siitä, että PeLLe LeviTTää iLoa, Naurua ja rAkkautta eiKä iki-kuuna-päivänä pElkoa! Säikyttelevät "" pellet "" ei ole PeLLejÄ Laisinkaan, vaan KänKKä-RänkkÄ -iHmisiÄ joiLLa on PeLLen VaaTteet Päällään! OiKeille Pelleille HIRvitys on kauhistuS ja hUUmori HyviStys "
Loldiers of Odin -ryhmä jakoi tämän Facebook seinällään. Tähän on hyvä yhtyä, saatesanat ryhmän omat.
”OiKean Pellen erOttaa siitä, että PeLLe LeviTTää iLoa, Naurua ja rAkkautta eiKä iki-kuuna-päivänä pElkoa! Säikyttelevät ”” pellet ”” ei ole PeLLejÄ Laisinkaan, vaan KänKKä-RänkkÄ -iHmisiÄ joiLLa on PeLLen VaaTteet Päällään! OiKeille Pelleille HIRvitys on kauhistuS ja hUUmori HyviStys ”

Tämä supersankarihömpöttely ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun viitta selässä on juostu vääryyden perässä kaduilla. Englannin tapaus muistuttaa Superheroes-dokumenttielokuvasta, joka kuvaa ihan oikeiksi supersankareiksi itsensä kokevia ihmisiä.

Jenkkiläisistä sarjakuvista ja niiden pohjalta tehdyistä elokuvista tutut supersankarit ovat amerikkalaisen voimapolitiikan ruumiillistumia. Might make right -ajatuksen mukaisesti voittaja määrittelee totuuden ja kukapa olisi kovempi voittaja kuin supersankarit. Ehkä siis ei pitäisi olla yllättävää, että Yhdysvalloissa katujen rauhaa valvoo satoja tosielämän supersankareita.

Populaarikulttuuri kertoo paljon yhteiskunnasta, joka sen on synnyttänyt. Varsinkin siinä vaiheessa, kun populaarikulttuurin synnyttämät hahmot siirtyvät todellisuuden puolelle.

Kuten niin usein käy, tätäkään pari vuotta vanhaa dokumenttielokuvaa ei ole saatavilla luvallisia reittejä ilman taikuutta. Onneksi se löytyy Youtubesta.

Superheroes-dokkarin esittämä porukka on moninaista. On kamppailulajieksperttiä ja alkoholisoitunutta uskovaista. On pullukoita ja ninjoja. Osa porukasta on ilmeisen epävakaata ja osa hieman vakaampaa. Motivaatiot liikkuvat lapsuuden traumojen ja ympäröivän yhteiskunnan vääryyteen reagoimisen välillä.

Kameran eteen on saatu myös aiheeseen perehtynyt psykologi, jonka mielestä nämä arkiset sankarit eivät ole hulluja. Olen hieman eri mieltä, ja dokumentissa esiintyvät poliisitkin tuntuvat kallistumaan tälle kannalle.

Se, että näiden sankareiden henkisen tasapainon tilasta edes keskustellaan, kertoo jo itsessään aika paljon yhteiskunnasta, jossa kehyksissä keskustelu käydään. Tämän sorttinen hulluus on ymmärrettävissä – ehkä – lähinnä Yhdysvaltojen historiasta kumpuavan rajaseuturomantiikan ja oman käden oikeuden ilmentymänä. Kun muistaa, että monet Yhdysvalloissa edelleen uskovat, että ”Protect you and yours” on hyvä elämänohje, ja että kaikki ovat saaneet Jumalalta oikeuden kantaa asetta, on tämän dokumentin sankareita hieman helpompi ymmärtää.

Vaikka näiden sankarien motiiveja yrittäisikin ymmärtää, niin ei touhu mitenkään järkevänä näyttäydy. Ehkä se englantilainen mainos-Batman on lopulta jotenkin rauhoittavampi ajatus.

Jaa tämä: