New York

Warhol – poptaiteilija ja häirikkö

Elu pärast supipurki, eli Life After the Soup Can -näyttely Pärnussa sukeltaa Andy Warholin leffa- ja videoteoksiin – eikä pääsymaksu museoon ole kuin neljä euroa (hyvä järki!).

Kaupallisuudesta ja monimielisistä merkityksistä intoillut Andy Warhol (1928–1987) olisi innostunut Pärnun museon seudusta. Ihmisvirrat seikkailevat pois hiekkarannalta ja terasseilta kohti taide-elämyksiä megalomaanisten, nyky-Viron tyyliin ankaran jyhkeiden kauppakeskusten välistä. Jos harhautuu sivukadulle, maisema on kuin pohjoissatakuntalaista jättömaata, seutua jossa taloilla on vain takapihaa.

Warholin videoihin, filmeihin ja installaatioihin keskittyvän näyttelyn saaminen Pärnuun osoittaa, miten pienikin museo voi tehdä kaikenlaista kunnianhimoista ja arvokasta, kunhan kuraattoreiden taidot riittävät ja mesenaatit osuvat kohdalle – tässä tapauksessa ainakin Viron ja Yhdysvaltain pienet ja suuret valtiolliset rattaat.

13906753_10155026815998942_9064651462650256305_n

 

13895242_10155026812993942_7451576248774825956_n

Warhol on töidensä kautta tämän päivän kulttuurihäiriköitä. Hassua: vaikka pop-taiteen piti monen mielestä olla ohimenevä ilmiö, koska se kommentoi kertakäyttökulttuuria ja pinnallisesti objektivoituja selluloiditähtiä, Warhol jättikin taiteeseen pitkään kestäviä jälkiä.

”Tulevaisuudessa jokainen on 15 minuutin ajan maailmankuulu”, on yksi hänen siteeratuimpia heittojaan – vaikka on myös kiistetty Warholin ikinä sanoneen moista, kuten tässä Smithsonianin jutussa. Niin tai näin, oraakkelinomainen Warhol olisi varmasti innostunut digitaaliajan verkkojen mahdollisuuksista.  Youtube, blogialustat sekä miljardiyleisöille saavutettavissa olevat jakelukanavat Facebook ja Twitter osoittavat, että pandojen ja kissojen ohella maailmanmaine on monen alun perin tuntemattomankin  ihmisen ulottuvilla.

13876250_10155026813058942_3871644329474030536_n
Warhol häiriköi Pärnun keskustan kävelykadulla.

Pärnun Warhol-näyttelyn mainos mukailee yhtä artistin tunnetuimmista pop-taideteoksista. Warhol oli ihastunut Campbell’s -keittojen tölkkeihin niin paljon, että halusi maalata kaikki sarjan maut. Vuonna 1962 valmistunut Campbell’s Soup Cans koostuu 32:sta akryylivärillä kankaalle maalatusta pikkutarkasti ja tietenkin kaksiulotteisesti kuvatusta soppatölkistä. (Teoskokonaisuus on esillä New Yorkissa Modernin taiteen museossa Momassa.) taiteilija innostui teoksestaan niin, että vedosti siitä kohta julisteita.  Keitto oli aluksi ikonisoitu teokseksi museon seinälle ja pian julisteena se palasi yhä useamman ulottuville.

Warhol näytti taiteellaan konkreettisesti mitä popkulttuuri on: hirviö oli luotu, pop oli myös populismia – töistä oli tullut kaiken läpäisevää valtakulttuuria. Kaikille tutut visuaaliset elementit Marilyn Monroen loputtomiin hyväksikäytetyistä kasvoista unohtumattoman kurvikkaaseen limupulloon tasa-arvoistivat tasapäistämällä kansakuntaa: kokispulloja Warhol kopioi taideteokseensa, koska hänestä oli mahtavaa että niin tavallinen kansa kuin mailman mahtavimman maan, Yhdysvaltain presidentti ja jopa – ooh ja aah – Liz Taylorkin tiesivät mitä se on ja joivat samaa juomaa.

13680880_10155026815993942_3549580802785916605_n
Elokuvaa Pärnumuuseumissa. Warhol (ruudussa ylh. oik.) itsekin sai kuuluisuutta. Ja paljon enemmän kuin 15 minuuttia.

Mick Jaggerin vaimo, artisti itsekin ja supermalli Jerry Hall. Poptähti Debbie Harry. Supermalli Paulina Porizkova. Poppari Bryan Adams. Vasta paljon myöhemmin supermaineeseen nousseet kitaristilegenda Frank Zappan jälkikasvut Moon ja Dweezil Zappa. Suloinen 80-luvun tyyppirockbändi Curiosity Killed the Cat.

Muun muassa he  saivat Warholilta palan maailmanmaineen makeaa kakkua Pärnu Muuseumissa esillä olevassa elokuvassa Andy Warhol’s 15 minutes (1986).

Warhol oli tsekkiläissyntyisen kaivosmiehen poika Pittsburgista, ja poptaide nosti hänet New Yorkin kuumimman taidepöhinän ja jetsetklubielämän keskelle. Amerikkalaisia unelmia innoituksenaan käyttänyt ujo kriitikko eli unelmaa totisesti itsekin.

Kuten Pärnun näyttelystä käy ilmi, 1980-luvulla Warhol keskittyi elokuvataiteeseen. Hänen työpajansa oli nimeltään ”Factory”, tehdas, koska teokset syntyivät kuin liukuhinalta. Artisti suolsi ulos uusia teoksia lähes päivittäin.

Pärnun näyttelyn kuraattorit Marian Kivila ja Sandra Jõgeva ovat haastatelleet Warholin ystäviä näyttelyä varten. Näitä hulppean hauskoja keskusteluja voi seurata näyttelyssä luurit korvilla tallennetta katsellen, 1960-luvun nojatuolissa istuskellen.

Toimittaja John Giorno antaa tallenteessa hyvän syyn Warholin tuotteliaisuudelle: ”Hän pelkäsi kuolemaa.”

 

13912532_10155026836748942_4427172126424656018_n

Pärnu Muuseum, os. Aida 3.  Kyseessä on sekä historiallinen museo että taidemuseo. Alakerrassa on pieni museokauppakin, jossa (nyt) Warhol-tuotteita ja virolaisia käsitöitä. Ja tietysti talossa on kahvila!

Muuseum sijaitsee ihan Pärnun keskustassa lähellä Bussijaamia eli linja-autoasemaa, vanhaa keskustaa (kuten Rüütlin kävelykatua) ja infernaalisen megalomaanista kauppakeskusta Port Arturia.

Avoinna ti–su kello 10–18 ja kesäaikana elokuun loppuun kello 18.30 asti. Hinnat: aikuiset 4 e, lapset 2 e, perhelippu 10 e. Opiskelijat ja eläkeläiset 3 e.

 

Jaa tämä:

Banksy valtasi Nykin

Teksti Häirikkö

Katutaiteen mysteerimies Banksy vietti lokakuun New Yorkissa.

Lokakuun ensimmäisenä päivänä megatunnettu katutaiteilija Banksy tiedotti tekevänsä lokakuun ajan joka päivä uuden taideteoksen New Yorkiin. Taidenäyttely/performanssin nimi oli Better Out Than In. Hänen onnistui lähes pitämään lupauksensa. Lopputuloksena oli määrittelyjä pakeneva sekä genrerajoja ylittävä kokonaisuus.

Kuten katutaide niin usein, monet kuukauden aikana toteutetuista teoksista katosivat hyvinkin nopeasti. Osa oli väliaikaisia performansseja alkujaankin. Tämä väliaikaisuus on tietysti harmillista, mutta toisaalta myös osa teosten luonnetta: Banksy itse on haastatteluissa todennut, että näkee mieluummin teoksensa vandalisoituna kuin paikoiltaan taidehuutokauppoihin siirrettyinä.

Kuukausi alkoi hyvin, ensimmäinen teos The Street is in Play maalattiin piiloon ripeästi. Tämä päälle maalatuksi tuleminen sopii kyllä aika hyvin kyseisen teoksen luonteeseen.

The Street is in Play

Määriteltyään töidensä luvattomuuden Banksy siirtyi kommentoimaan New Yorkin graffitiperinteitä. This is My New York Accent -teoksen viittaus graffitien varsin tiukkoihinkin konventioihin on riemastuttava. Sapluunalla toteutettu teos näyttää tägiltä, mutta ei sitä ole. Banksy itse on todennut siirtyneensä graffiteista sapluunoihin sen takia, että ei ollut kummoinen graffitimaalari.

This is My New York Accent

Vaikka This is My New York Accentin voikin tulkita piikittelyksi graffitikulttuurille, Banksy lopetti omaehtoisen residenssinsä newyorkilaiselle graffitikulttuurille osoittamallaan kunnianosoituksella – kuplakirjaimin maalatulla ”Banksy”-graffitilla.

Banksy!

Näiden teosten väliin mahtuu kuitenkin kuukauden edestä teoksia. Osa niistä oli klassisia banksyjä, kuten kaatuneen liikennemerkin ja majavan yhdistävä teos. Osa puolestaan koetteli katutaide-termin rajoja. Banksy esimerkiksi muutti yhden kuorma-auton liikkuvaksi puutarhaksi sekä toisen kuorma-auton eläintenkuljetusautoksi. Molemmat autot kiertelivät vuorollaan pitkin kaupunkia.

Sirens of the Lambs -teoksen piipittävillä pehmoeläimillä täytetty teurasauto herätti huomiota katuvilinässä kiertäessään Meatpacking Districtiä ja muistutti eläimiin liittyvästä kaksoisstandardista: samalla, kun kiinnymme entistä enemmän lemmikkeihimme ja rakastamme antropomorfisia eläinhahmoja, kohtelemme tuotantoeläimiä huonommin ja huonommin.

Kuukauden mittaan Better Out Than In muodostui kollektiiviseksi taidekokemukseksi, kun yleisö metsästi uusia teoksia pitkin poikin kaupunkia taiteilijan päivittäin antamien vihjeiden perusteella. Töiden etsiminen oli parhaimmillaan melkoista salapoliisityötä. Salapoliisityötä lienee sekin, kun joku kiinnitti jäljityslaitteen Sirens of the Lambs -teoksen kuorma-autoon. Oletettavasti tavoitteena oli seurata autoa Banksyn salaiseen päämajaan.

Toisinaan fanien ja paikallisten kohtaamiset eivät olleet pelkästään ongelmattomia. Kuten esimerkiksi tapauksessa, jossa pari sankaria rupesi vaatimaan maksua siitä, että he paljastaisivat peittämänsä teoksen yleisölle.

Nykin pormestari vaati Banksya vangittavaksi ja poliisit olivat läpi kuukauden valppaina. Kiinniotto ei onnistunut, mutta Ilmeisesti poliisit kuitenkin onnistuivat omalla läsnäolollaan estämään lokakuun 23. päivän taideteoksen.

Viranomaisten valpastumisella oli odottamattomia sivuvaikutuksia. Poliisit nappasivat kiinni rysän päältä legendaarisen katutaiteilija Space Invaderin, joka oli kaupungissa levittämässä omia mosaiikkitöitään. Olisiko ranskalainen Invader jäänyt kiinni ilman Banksyn lietsomaa hysteriaa? Toisaalta, oliko Invader kaupungissa alkujaankin päästäkseen osingolle Banksyn herättämästä huomiosta?

Yksi kuukauden riemastuttavimmista teoksista oli Art Sale, joka koostui Keskuspuistoon pystytetystä myyntikojusta. Kojussa myytiin 60 dollarin kappalehintaan varsin geneerisen oloisia Banksy-tauluja, joiden kaltaisia löytyy joka ikiseltä torilta. Tavallisista rahastusyrityksistä poiketen nämä taulut olivat aitoja signeerattuja banksyjä, kukin kymmenien tuhansien arvoisia.

Kukaan itseään kunnioittava taiteenystävä ei tietenkään ostanut näitä ilmeisiä feikkejä, ja yllä olevasta videosta näkyy, kuinka surkeasti kauppa kävi. Performanssi osoitti taiteen arvostuksen subjektiivisuuden ja taidemaailman hulluuden. Geneeriset taulut muuttuivat arvoteoksiksi sillä sekunnilla, kun Banksy ilmoittautui niiden maalaajaksi ja satunnaisten ostajien taulut muuttuivat sisustustauluista huippuinvestoinneiksi.

Riemastuttavana sivujuonteena Art Sale -koju sai kopioijat liikkeelle. Fake Banksy Sells Out -teos toisinsi Banksyn myyntikojun tauluineen päivineen reilu viikko alkuperäisen Art Sale -performanssin jälkeen.

Taiteilijoiden Dave Cicirellin ja Lance Pilgrimin kojussa tosin ilmoitettiin näkyvästi myynnissä olevien teosten olevan feikki-banksyjä, mutta silti ne myytiin loppuun alta aikayksikön. Asiakkaina oli varmasti onnenonkijoita, jotka ostivat tauluja varmuudeksi, ties vaikka paljastuisikin että kyseessä on sittenkin aito Banksy-tempaus. Toisaalta Fake Banksy Sell Out oli todella raikas ja kekseliäs performanssi. Olisin hyvinkin mielelläni ostanut itselleni feikki-banksyn, joka olisi taltio tuosta performanssista.

Aivan kaikki Better Out Than In -projektin aikana syntyneet taideteokset eivät kuitenkaan sijoittuneet fyysisesti Nykkiin. Heti alkukuusta Youtubeen ladattiin Rebel Rocket Attack -video. Video näyttää tavanomaiselta terroristien/vapaustaistelijoiden propagandavideolta viimeisiin sekunteihin saakka. Lopussa tapahtuva käänne muuttaa videon luonteen tyystin, joten kannattaa katsoa loppuun saakka.

Kaiken mahtavuuden keskellä kuukauden mahdollisesti hienoin teos on kuitenkin The Banality of the Banality of Evil. Banksy osti paikallisesta vanhan tavaran liikkeestä maisemataulun ja maalasi siihen oman lisänsä. Romanttiseen miljööseen istutettu maisemaa ihaileva natsiupseeri on kekseliäs teos jo itsessään, mutta tämä on vasta ensimmäinen kerros teoksesta.

Banksy toimitutti korjailemansa maalauksen samaan liikkeeseen, josta alkuperäisen taulun osti ja teki tiettäväksi, kuka teosta on korjaillut. The Banality of the Banality of Evil huutokaupattiin ja siitä pulitetut 615 000 dollaria meni kauppaa pyörittävän HIV-positiivisia kodittomia tukevan Housing Works -järjestön toimintaan.

The Banality of the Banality of Evil

Mitä Better Out Than In -kuukaudesta sitten jäi käteen? Banksy osoitti jälleen kerran olevansa monipuolinen taiteilija, joka onnistuu uudistumaan silloin kun hän on vaarassa muuttua kliseeksi. Muuttamalla kokonaisen suurkaupungin henkilökohtaiseksi galleriakseen hän myös sähköisti yleisön ja taiteilijan välistä suhdetta sekä kutsui virkavallan kuukauden mittaiseen hippaan.

Röyhkeydessään projekti on vertaansa vailla, eikä kukaan todennäköisesti hetkeen toteuta mitään vastaava.

Taiteilija itse kommentoi projektia Village Voicessa lokakuun 9. päivänä julkaistussa haastattelussa.

”Tämän näyttelyn järjestämiselle ei ole olemassa yhtään mitään syytä. Tiedän, että katutaide vaikuttaa alati useammin taiteilijauran markkinointiponnistelulta, joten halusin tuottaa taidetta, josta ei roiku hintalappua. Ei ole gallerianäyttelyä, ei ole kirjaa, ei ole elokuvaa. Tämä projekti on täysin tarkoitukseton. Toivon, että se merkitsee jotain.”

Katso kaikki Better Out Than In -teokset taiteilijan omilla sivuilla: www.banksyny.com

Banksyn ohjaama dokumentin ja fiktion sekainen Exit Throught The Gift Shop on katsottavissa Yle Areenassa.

Jaa tämä: