patria

Asekauppa kannattaa

Suomi välittää rauhaa ja myy aseita sotaa käyviin maihin ja diktaattoreille. Tätä kauppaa säätelevät säännöt ovat joustavia ja täynnä porsaanreikiä.

Suomi vei vuonna 2018 aseita maailmalle yli 200 miljoonan euron edestä. Tästä noin 128 miljoonaa tuli sotatuotteista ja siviiliaseita myytiin noin 77 miljoonan euron edestä. Aseviennin arvo on noussut 2000-luvulla. Vaikka Euroopan unioni on suurin markkina-alue, Lähi-itä on noussut vientialueista toiseksi tärkeimmäksi.

Suomen viime vuosien suurimmista yksittäisistä asekauppakumppaneista nousevat esiin Arabiemiirikunnat ja Turkki. Arabiemiirikuntiin valtionyhtiö Patria on myynyt panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, jotka ovat päätyneet Jemenin sisällissodan keskelle. Lapua on puolestaan myynyt ammuksia Turkin erikoisjoukkojen käyttöön. Lapua on osa vuonna 1998 perustettua pohjoismaista Nammo-konsernia, josta valtionyhtiö Patria omistaa puolet.

Vuonna 2009 ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) kertoi haliavansa Suomesta rauhanvälittämisen suurvallan. Samaa ovat toivoneet monet muutkin, ja presidentti Ahtisaaren työtä tykätään tietenkin ylistää.
Rauhantyö kuitenkin vaatii resursseja – joskin paljon vähemmän kuin sotiminen – ja määrätietoisuutta. Myös johdonmukaisuus tukisi sitä. Johdonmukaisuuden puutetta osoittaa, että viime vuosina rauhanjärjestöjen tukia on leikattu toistuvasti.
Timo Soinin (ps./sin.) alaisuudessa ulkoministeriö leikkasi rauhaa ja turvallisuutta tutkivan ajatushautomo SaferGloben yleisrahoituksen kokonaan. Leikattuaan SaferGloben rahat Soini ilmoitti, että Suomi ja Turkki jakavat yhteiset demokraattiset arvot.
Vielä syksyllä 2019 Antti Rinteen (sdp.) hallitus myönsi aseidenvientiluvan Turkkiin. Pian tämän jälkeen Turkki hyökkäsi kurdiväestön kimppuun Pohjois-Syyriassa.Kenellekään kansainvälistä politiikkaa edes pintapuolisesti seuraavalle Turkin kurdeihin kohdistama aggressio ei ole voinut tulla yllätyksenä.
On vaikea olla näkemättä ristiriitaa siinä, että Suomi samalla juhlii itse itseään rauhan suurvaltana ja leikkaa rauhantyön resursseja. Vielä räikeämmäksi ristiriidan tekee se, että Suomen valtion merkittäviltä osin omistamien Patrian ja Lapuan kaltaiset asekauppiaat myyvät aseita konfliktialueille ja hallituksille, jotka viis veisaavat ihmisoikeuksista.

Suomalaista asekauppaa seuraa SaferGlobe, suomalainen vuonna 2010 perustettu itsenäinen ja puolueeton rauhan ja turvallisuuden ajatushautomo. SaferGlobe tuottaa selvityksiä ja tutkimusta sekä kerää yhteen viranomaisten tilastoja suomalaisesta asekaupasta.

”Kaikki asevientiä koskevat tilastomme tulevat julkisista lähteistä. Sen lisäksi, että tuomme tiedon paremmin tarjolle, kirjoitamme asekauppaan ja asevalvontaan liittyviä taustoittavia tekstejä”, SaferGloben toiminnan­johtajan sijainen Kari Paasonen kertoo.

Kun media uutisoi Suomen asekaupoista, niin usein se turvautuu juuri SaferGloben tuottamaan materiaaliin.

Asekaupoista puhuttaessa tarkoitetaan muutakin kuin pelkkiä ampuma-aseita tai ammuksia. Niihin liittyvät lisäksi esimerkiksi panssarointiin käytettävä teräs ja sotilaskäyttöön kehitetyt lämpökamerat, valonvahvistimet ja etäisyysmittarit.

Myös asiakkaita on moneen lähtöön armeijoista ja poliisiviranomaisista YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Silti asekaupoista usein uutisoidaan silloin, kun suomalaisia aseita on päätynyt konfliktien keskelle.

Viimeisin julkinen keskustelu liittyi Turkkiin myytyihin aseisiin maan hyökättyä kurdiväestön kimppuun Pohjois-Syyriassa.

”Jos asekauppaa katsoo pelkästään rauhanrakentamisen ja ihmisoikeuk­sien näkökulmasta, vienti vaikka Turkkiin voi näyttäytyä melko mielenkiintoisena”, Paasonen toteaa.

Paasonen muistuttaa kuitenkin, että moneen asiaan liittyvään kysymykseen ei välttämättä ole löydettävissä yksinkertaisia vastauksia. Aste-eroja on kuitenkin helppo löytää.

”Suomi on vienyt Turkin, Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien kaltaisiin maihin patruunoita, tarkkuus­kiväärejä ja kranaatinheittimiä. Ne ovat tiukimmankin määritelmän mukaan aseita. Jos puolestaan viedään suojaterästä Ruotsiin, niin ero on aika iso.”

Asekauppa vaatii Suomessa aina luvan. Turkin aloitettua hyökkäyksen Pohjois-Syyriaan hallitus linjasi, että uusia aseidenvientilupia Turkkiin ei enää myönnetä. Aikaisemmin myönnettyjä lupia ei kuitenkaan peruttu.

”Suomen laki sanoo, että lupa voidaan perua, jos tilanne muuttuu merkittävästi. Näin ei kuitenkaan oikeastaan tehdä. Jos katsotaan asiaa konfliktin jatkumisen ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, myös tämä voi vaikuttaa kummalliselta.”

Toisin sanoen: kun konflikti leimahtaa, ja uusien lupien myöntäminen päätetään lopettaa, vienti jatkuu edelleen, koska vanhat sopimukset ovat voimassa.

”Jos uudet luvat jätetään myöntämättä siksi, että ei haluta viedä sotatuotteita sotaa käyvään maahan, niin silloin tuntuisi loogiselta, että jo myönnetyt luvat peruttaisiin. Ilmeinen syy olla perumatta lupia on, että aseteollisuus vastustaa tätä.”

Ikuisesti nämä myönnetyt luvat eivät kuitenkaan ole voimassa. Paasonen kertoo, että suurin osa luvista on voimassa muutaman vuoden tai sitä lyhyemmän ajan. Eli mikäli päätös olla myöntämättä uusia aseidenvienti­lupia jatkuu useamman vuoden, se vaikuttaa Turkin kanssa käytyyn asekauppaan ja lopulta tyrehdyttää sen.

”Jos ei me myydä, niin sitten joku muu myy.”
Tämä on aika yleinen selitys, kun viritellään keskustelua asekaupoista ja siitä, että Suomi myy kuoleman välineitä moniin sellaisiin maihin, joihin ei kenelläkään olisi mitään asiaa myydä yhtään mitään aseita. Ja se todellakin on Suomi – siis me suomalaiset – joka kauppaa käy Patrian kaltaisten valtio-omisteisten yhtiöiden välityksellä ja maan hallituksen myöntämien lupien kera.

Suomalaista asevientiä säätelee laki puolustustarvikkeiden viennistä.

”Suomalainen laki perustuu EU:n muodostamaan, niin sanottuun yhteiseen kantaan asekaupasta. Kyseessä on ensimmäinen Suomen toimiin vaikuttanut kansainvälinen asekauppaan liittyvä instrumentti. Se on ollut voimassa 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2013 sitten syntyi YK:n kansainvälinen asekauppasopimus”, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson kertoo.

YK:n asekauppasopimuksessa määritellään se, milloin kauppa on ehdottomasti kiellettyä ja milloin se on sallittua. Näiden välistä löytyy sitten harmaa alue.

”EU-järjestelmä perustuu siihen, että maat raportoivat minne ovat vieneet ja minne ovat kieltäytyneet viemästä. Yhteisen kannan vastaista kauppaa ei kuitenkaan ole sanktioitu ja sen rikkomisesta seuraa ehkä pään pudistelua tai sormen heristelyä muilta jäsenmailta.”

Johanssonin mukaan ongelma on se, että meiltä puuttuu mekanismi, jossa maat voitaisiin sanktioida vastuuttomuuksista. Vaikka EU:n yhteinen kanta on periaatteessa sitova, Suomen omassa lainsäädännössä todetaan, että aseiden vientilupa myönnetään kokonaisharkinnan perusteella. Toisin sanoen EU:n linjaus on vain osa tuota harkintaa.

Porsaanreiät ja harmaa alue eivät tietenkään ole silkka vahinko tai poikkeus.

”Sopimukset syntyvät aina neuvottelun kautta ja ovat kompromisseja. Asekauppaneuvotteluissa toiset maat halusivat tiukempia säädöksiä, toiset taas eivät ja osa puolestaan pyrkii jopa sabotoimaan lopputulosta. Amnestyn näkemys on, että ongelmineenkin nämä sopimukset ovat silti tärkeitä ja niihin voidaan vedota silloin, kun aseita on päätynyt vääriin paikkoihin.”

Jos sopimusten syntyä edeltää poliittinen prosessi, myös niiden tulkinta on pitkälti politiikkaa ja lukuisat allekirjoittajamaat toimivat tietoisesti siellä harmaalla alueella. ­Mikäli Johansson saisi päättää, jatkossa tehtyjä sopimuksia noudatettaisiin kirjaimellisesti. Samalla noudatettaisiin varovaisuusperiaatetta – eli ­epäselvissä tilanteissa mieluummin jätettäisiin myymättä kuin myytäisiin.

Suomi on tietenkin pieni maa ja melko pieni toimija. Toisaalta Suomi on myös osa EU:ta, joka puolestaan on jo merkittävä toimija. 20 suurimman asekauppaa käyvän maan joukossa on kahdeksan EU-maata. Frank Johanssonin mukaan Suomen toimia kannattaisikin tarkastella tässä kontekstissa.

”Osana yhteisöä tulisi pyrkiä vaikuttamaan sääntöihin ja puuttua muiden toimintaan. Mutta samalla myös omaa toimintaa tulisi tarkastella kriittisesti.”

Jaa tämä:

Sotavauva Helsingissä

Suomalaisia vauvoja suojaavat aseet tappavat vauvoja muualla. Me emme kuitenkaan ehkä halua ajatella sitä.

Helsingissä järjestettiin Nuku rauhassa -tilaisuus, jota mainostettiin näkyvästi esimerkiksi bussipysäkeillä pitkin kaupunkia. Tapahtuma valtasi Musiikkitalon ja Kansalaistorin viereisen puiston. ”Vallata” on sikäli sopiva termi tässä yhteydessä, että paikalla oli runsain mitoin panssarivaunuja, panssaroituja ajoneuvoja ja muuta teemaan liittyvää rekvisiittaa.

Tapahtumaa kyllä markkinoidaan kokonaisturvallisuuden juhlahankkeena ja oli siellä puistossa jokunen palomies, järjestötelttoja ja kiipeilyteline, mutta ne jäivät pahasti sotaväen jalkoihin.

Tapahtuman paraatisisäänkäyntiä dominoi mainoksistakin tuttu kuva nukkuvasta vauvasta (rikollisen huonosti photoshopattu) camo-tutti suussaan. Onko tuo maastokuvioitu tutti muuten rinnastettavissa puolustustarvikkeeksi? Ehkä tapahtuman järjestäjät kokevat, että heidän aseensa edustavat tuttiin rinnastettavaa turvan tuojaa. Ei voi tietää.

Joskus sylettää niin paljon, että sanat meinaavat loppu kesken. Meille myydään aseita ja sotaa vauvan turvallisuutena, vaikka jokaisen vauvan turvallisuuteen vaikuttaisi paljon enemmän arjen parantaminen, hyvinvointivaltio ja mitä näitä nyt onkaan.

Ja jos vauvoista ja suomalaisista aseista puhutaan, niin niitä tuhovälineitähän on myyty melko arveluttaviin paikkoihin, vaikka Suomen lain mukaan sen ei pitäisi olla edes mahdollista. Valtioneuvosto on linjannut, että ”puolustustarvikkeita” – eli aseita – voi viedä maasta ainoastaan mikäli niitä ei käytetä aseelliseen hyökkäykseen tai ihmisoikeusloukkauksiin. Eihän se tietenkään niin mene.

25. helmikuuta EU-parlamentti hyväksyi Jemenin sotaa koskevan päätöslauselman, jossa vaaditaan Saudi-Arabiaa asevientikieltoon. Kun käsittelyssä oli asevientikieltoa sisältävän kohdan lisääminen päätöslauselmaan, suomalaisista mepeistä kaksi äänesti vastaan: perussuomalaiset Jussi Halla-aho ja Pirkko Ruohonen-Lerner. Myös Timo Soini on kannattanut Saudi-Arabian aseistamista.

Tämä valheellisuus hakee vertaistaan kokoomuksen Ben Zyskowiczistä, joka vuonna 2012 haukkui vasemmiston tukevan arabidiktatuureja kokoomuksen äänestettyä Saudi-Arabian asekauppojen puolesta ja vasemmiston ja vihreiden vastustettua niitä.”

Tämä asenne näkyykin käytännön toimissa.

Puolustusministeriö on myöntänyt suomalaisyrityksille puolentoista vuoden sisällä 50 asevientilupaa Lähi-idän maihin. Suomi aseistaa muun muassa Saudi-Arabiaa ja Yhdistyneitä Arabiemiirikuntia, jotka ovat pommittaneet siviilikohteita Jemenissä.”

Toiset lapset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisia suomalaiset aseet suojelevat ja toisia ne uhkaavat.
Toiset lapset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Toisia suomalaiset aseet suojelevat ja toisia ne uhkaavat. Häiriköt-päämaja korjasi alkuperäistä kampanjamateriaalia hieman rehellisemmäksi.

Nuku rauhassa -tapahtuma kuului luonnollisesti osaksi Suomi 100 -juhlintaa, sillä mikäpä paremmin korostaisi demokraattisia arvoja ja hyvinvointiyhteiskuntaa.

Yksi tapahtuman pääyhteistyökumppaneista on muuten asevalmistaja Patria. Patria on välillä saanut selitellä näitä myyntihommeleita. Selitykset eivät ole olleet hirveän uskottavia.

”Aseyhtiö Patrian verkkosivuilla kehutaan, että ’Patria pitää yleismaailmallisina perusoikeuksina muun muassa ajattelun, mielipiteen, ilmaisun, uskonnon ja rauhanomaisen kokoontumisen vapautta’. SaferGloben raportin mukaan Patria teki vuonna 2011 sadan miljoonan euron asekaupat Saudi-Arabian kanssa 36 kranaatinheittimestä ja suuresta määrästä ammuksia.

Patrian viestintäjohtaja Birgitta Selonen, eikö tämä eettinen ohjeistus ole ristiriidassa sen kanssa, että Patria on toimittanut aseita turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteen kannalta arveluttaviin valtioihin, kuten Saudi-Arabiaan ja Bahrainiin?

’Patria toimii maamme ja EU:n lakien ja vientilupasäädösten mukaisesti ja osakkeenomistajiensa valitseman hallituksen ohjauksessa’, Selonen vastaa sähköpostitse.”

Ja sanotaan nyt tähän loppuun, että kyllä, minä ymmärrän hyvinkin, että sotiminen on likaista touhua ja että asekaupoilla on liikkeellä vähemmän kivoja tyyppejä, mutta joiden kanssa joudutaan olemaan tekemisissä jos niitä tussareita kaivataan. Ja olen valmis hyväksymään senkin, että puolustusvoimia tarvitaan ja että kotimaisen aseteollisuuden merkitys on suuri ja toimiakseen se tarvitsee asiakkaita myös ulkomailta.

Tässä kohdassa olisi kuitenkin ehkä hieman rehellisempää myöntää, että myös me olemme kuoleman kauppiaita, emme mitään puhtoisia pulmusia. Ja kun myöntää sen roolinsa kuoleman kauppiaana, voisi lopettaa touhunsa markkinoimisen nukkuvalla vauvalla.

Jaa tämä: