väkivalta

Väkivaltaisimmasta uskonnollisesta tekstistä

 Mitä selviää, kun tietokone arvioi Vanhan- ja Uuden testamentin ja Koraanin väkivaltaisuutta. Entä mitä sanoo tutkimus uskonnosta terrorismin selittäjänä.

Odin Text -ohjelma analysoi tekstimassojen sisältöjä koneellisesti. Ohjelman kehittäjä, Tom H.C. Anderson päätti syöttää Vanhan– ja Uuden testamentin sekä Koraanin järjestelmään ja katsoa, mitä tapahtuu. Anderson jaottelin analyysin kahdeksan tunteen mukaan. Tunteita olivat ilo, toivo, viha, inho, suru, yllättyneisyys, pelko ja luottamus.

Analyysin perusteella Raamattu oli Koraania vihaisempi ja vähemmän luottava. Edelleen analyysi paljasti, että Vanha testamentti oli väkivaltaisempi kuin Uusi testamentti (quelle surprise) ja jopa tuplasti Koraania väkivaltaisempi.

”Näistä kolmesta tekstistä Vanhan testamentin sisältö vaikuttaa väkivaltaisimmalta. Tappamiseen ja tuhoamiseen viitataan hieman useammin kuin Uudessa testamentissa (2,8%) kuin Koraanissa (2,1%). Vanha testamentti on selvä voittaja tappamisen ja tuhoamisen maininnoissa (5,3%).”

Koska herra Anderson ei ole tyhmä, hän myös totesi, että hän ei arvioinut uskontojen väkivaltaisuutta, eikä hänen tarkoituksenaan ole kommentoida uskontoja kokonaisuutena. Hän myös muistuttaa, että nämä kolme kirjaa eivät muodosta edustamiensa uskontojen koko uskonnollista kirjallisuutta.

Tämä tutkimus on kuitenkin sikäli kiinnostava, että Koraanin väkivaltaisia pätkiä tunnutaan siteeraavan toistuvasti ja niitä käytetään todisteena islamin sisäänrakennetusta väkivaltaisuudesta. Samalla Raamatun väkivaltaisten kohtien siteeraamista pidetään lähinnä tarkoitushakuisena.

Fox News pahastui, kun vasemmistomädättäjät rinnastivat kuvan kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevästä naisesta toiseen kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevän naisen kuvaan.
Fox News pahastui, kun vasemmistomädättäjät rinnastivat kuvan kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevästä naisesta toiseen kivääriä ja uskonnollista kirjaa esittelevän naisen kuvaan. Katso video olempana.

Ennen kuin huomautatte siitä, niin totean itsekin, että tietenkin tekstin tulkinta vaikuttaa asiaan. Ja se, mitä sen nimissä saadaan vakuutettua ihmiset tekemään. 2000-luvulla olemme uskonnollisen väkivallan yhteydessä tottuneet puhumaan islamilaisesta terrorismista.

Tässä kohdassa apuun tulee – jälleen – tutkimus. Väitöstutkimuksessaan vasemmistolaista terrorismia tutkinut Leena Malkki Helsingin yliopistolta kirjoitti Politiikasta.fi-julkaisuun uskonnollisesta terrorismista. Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa lukea Miksi uskonto yksin ei riitä selittämään terrorismia -teksti kokonaisuudessaan. Siteeraan alla pätkiä siitä:

”Viime vuosina on ihmetelty, miksi länsimaissa kasvaneet nuoret ovat päätyneet omaksumaan voimakkaasti länsivastaisen ajatusmaailman ja ottamaan suuria riskejä osallistuakseen terroritoimintaan. Asiasta on käyty välillä kiivastakin keskustelua. 

Toisten mielestä selitys löytyy islamista ja radikaalien saarnaajien vaikutuksesta nuoriin. Toiset taas näkevät ilmiön juuret pikemminkin syrjinnän ja huonon sosioekonomisen aseman tuottamassa syrjäytymisessä ja vieraantuneisuuden tunteessa.

Terrorismiin radikalisoitumista on tutkittu viime vuosina paljon. Tutkimus osoittaa, että kyse on aina monen tekijän palapelistä. Ideologia on yksi näistä paloista, mutta ei välttämättä se tärkein.

Terrori-iskuihin osallistuneet eivät kuitenkaan vaikuta yleisesti olleen mitenkään erityisen syrjäytyneitä tai huonosti kotoutuneita. Kysymys ei näyttäisikään olevan – ainakaan pelkästään – sosioekonomisin mittarein todennettavasta huono-osaisuudesta.

Olennaisempaa vaikuttaa olevan kokemus vääryydestä. Muslimien kohtelu Euroopassa saatetaan kokea vääryytenä. Sen lisäksi monet terroritoimintaan mukaan lähteneet ovat kokeneet länsimaiden ulkopolitiikan arabimaiden osalta voimakkaasti epäoikeudenmukaisena ja pitäneet länsimaiden toimintaa kaksinaismoralistisena.

Jotta jokin maailmankatsomus ylipäänsä puhuttelee, sen täytyy tuntua relevantilta ja järkevältä oman arkikokemuksen valossa. Kokemukset vääryydestä, syrjinnästä ja vieraantuneisuudesta voivat osaltaan selittää, miksi länsivastainen ajattelu löytää ymmärtäjiä. Hannu Juusolan kuvaamakonfliktien islamisoituminen yhdessä erityisesti Isisin tarjoaman helposti lähestyttävän materiaalin kanssa tarjoaa selityksen ja ratkaisun näin kokeneell

Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että monille salafi-jihadistiseen terrorismiin lähteneille eurooppalaisille ideologia on ollut varsin toissijainen tekijä. Erityisesti jos vertailee keskenään sellaisia ideologisilta näkemyksiltään radikaaleja henkilöitä, jotka ovat ja eivät ole lähteneet väkivaltaiseen toimintaan mukaan, erottavat tekijät löytyvät toisaalta.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että terroritoimintaan mukaan lähtemisen palapelissä on samankaltaisuutta aikakaudesta ja taustalla olevasta ideologiasta riippumatta.”

Tämä runsaudensarvihan ei yhdellä kaadolla tyhjene ja esimerkiksi edellä mainitulta Politiikasta.fi-sivulta löytyy kiinnostava Uskonto terrorismin selittäjänä -juttusarja.


Tässä samaan aikaan sekä viihdyttävä että järkyttävä videoklippi uutisista, josta tuo ylempänä näkyvä kuvakaappaus on peräisin.

Jaa tämä:

TAISTELUKENTTÄ: Lapsuus

Tulevaisuus näkyy lelukauppojen hyllyillä, eikä taiteilijan mielestä näytä hyvältä.

”Markkinointi ja mainokset halventavat kulttuuriamme. Ne muuntavat jotkut hienoimmista lauluista jingleiksi. Ne banalisoivat kielen ja saavat ihmiset kertomaan kuinka he ’rakastavat’ paahtoleipiä tai jugurttia. Ne häpäisevät sen, mitä ihmisyys on. Ja mikäli lasket yhteen kuinka paljon kuolonuhreja anoreksia, ylipaino, tupakointi ja masennus ovat aiheuttaneet, huomaat, että mainosteollisuudella on konkreettisesti verta käsissään.”

Lontoossa asuva Darren Cullen on tullut tunnetuksi mainosten muotokieltä hyödyntävänä taiteilijana. Ennen taiteilijan uraa hän opiskeli markkinointia.

”Monet hakeutuvat mainosalalle, koska näkevät sen hyvänä tapana yhdistää korkea palkkataso ja luova ajattelu. Opittuasi alan niksit edessä on kuitenkin ihmisten halujen ja toiveiden manipuloimisesta seuraava moraalinen pohdiskelu. Itse näin lopulta markkinoinnin yhtenä yhteiskuntaamme eniten korruptoivana vaikuttimena.”

Jotain mainosten asemasta yhteiskunnassamme kertoo myös se, että monet mainosten kuvakielellä leikittelevistä taiteilijoista ovat saaneet poikkeuksellisen sydämistynyttä palauteta töistään. Myös Cullen.

”On omituista, että ihmiset luottavat mainoksiin, vaikka ne yrittävät saada meidät toimimaan omien etujemme vastaisesti. Markkinointi opettaa meitä vihaamaan omaa elämäämme, mutta me luotamme siihen! Kun mainosten viesti käännetään päälaelleen, ehkä ihmiset kokevat, että heitä huijataan – vaikka todellinen huijaaja on se alkuperäinen mainos.”

large_05
Kuvakaappaus osoitteesta www.pocketmoneyloans.com

Dramaattisimman palautteen Cullen on saanut teoksestaan Pocket Money Loan for Kids (”Pikavippejä lapsille”). Vuonna 2014 hän vuokrasi tyhjän liiketilan Lontoosta ja avasi sinne kuvitteellisen lapsille suunnatun pikavippifirman toimiston. Eräs ohikulkija melkein karkasi taiteilijan kimppuun ja huusi: ”Eikö mielestäsi ole väärin myydä lainoja lapsille?”. ”Tietenkin on”, Cullen vastasi raivostuneelle kommentaattorille.

Kiukkuinen palaute luonnollisestikin muodostui osaksi kokonaistaideteosta

”Vaikka reaktiot kuuluvat teokseen, en halunnut piikitellä yleisölle. Piikki kohdistui yrityksiin, jotka käyttävät lapsi-ystävällistä kuvastoa myydäkseen korkeakorkoisia lainoja. Ehkä todellinen piikki on kuitenkin siinä, että yleisö oikeasti uskoi tämänkaltaisen yrityksen voivan olla aito koska tämä on looginen seuraava askel moraalisesti rappeutuneelle kulutusluottoalalle. Luulen, että ainoa syy sille, että lasten pikavippifirmoja ei ole on se, että laki kieltää sellaisen.”

Logbook-Loans-web

Cullenin työfilosofia perustuu sille, että hän haluaa olla heikomman puolella. Lapset ovat hänen erityisessä suojeluksessaan, mutta ehkä hieman yllättävästi myöskin sotilaat – ja sotaa leikkivät lapset siinä ohessa.

Action Man: Battlefield Casualties (”Action Man: Taistelukentän uhrit”) -teoksen muodostaa sarja parodiallisia mainosvideoita ja korjailtuja nukkeja. Sarja esittää leikkisotilaat hieman rehellisemmin: alkoholisoituneina ja henkisesti särkyneinä, fyysisesti vammautuneina ja jopa kuolleina.

”Siinä teoksessa onnistuin mielestäni tasapainoilemaan hyvin instituution kritisoimisen ja sen hammasrattaisiin tarttuneiden symppaamisen välillä. En halunnut syyttää sotilaita siitä, että he ovat sotilaita. Syytän systeemiä, joka värvää taloudellisilla kannustimilla ja valheellisilla perusteluilla sotilaita. Monet veteraanit ovat kertoneet minulle, että videoni kuvaavat hyvin heidän kokemuksiaan. Eräs yhdysvaltalainen veteraani kertoi, että Posttraumaattinen stressioireyhtymä-Action Man sai hänet ensi kertaa miettimään omia oireitaan, jotka olivat hyvin saman suuntaisia. Asevoimat itse eivät erityisesti halua PTSD-diagnooseja jaella, koska ne näyttävät huonoilta tilastoissa.”

Brittiläinen rauhanjärjestö Veterans For Peace UK on ottanut videot osaksi viestintäänsä.

Miltä lasten sotaleikit näyttäisivät, mikäli lelut olisivat himpun verran realistisempia?

Irlantilaisten vanhempien perintö ja opiskelu Skotlannissa on vaikuttanut Cullenin asennoitumiseen Brittien, ja erityisesti englantilaisten, sotaseikkailuihin.

”Skotlantilaiset ja irlantilaiset ovat luonnollisesti skeptisiä Lontoon sotilaallisia interventioita kohtaan – he ovat olleet vastaanottavina puolina niissä.”

Cullenin vanhemmat muuttivat Isoon Britanniaan teini-ikäisinä, aikana jolloin britit sotivat IRA:ta vastaan.

”Se oli käytännössä nykyisen Terrorismin vastaisen sodan esivaihe ja kaikkiin irlantilaisiin suhtauduttiin joko terroristeina tai terroristien symppaajina. Hankalaksi tilanteen teki, että monet irlantilaisista tosiaan kannattivat IRA:n tavoitteita vaikka eivät olisikaan hyväksyneet järjestön toimintatapoja. Irlantilaiset olivat täysin tietoisia siitä, kuinka kovakouraisesti Britannian asevoimat alistivat katolilaista vähemmistöä Pohjois-Irlannissa. Perhetaustani puolesta minussa on siis sisäänrakennettu epäilys brittien imperialistisista tavoitteista – mutta niin on myös puolella planeettamme asukkaista.”

”Ennen uuden teoksen julkistamista en oikeastaan hirveästi mieti, tulevaa palautetta. Keskityn teokseen itseensä. Action Man: Battlefield Casualties -videota varten jouduin tosin valmistamaan itse nuket hyvissä ajoin ja ehdin miettiä tulevaa palautetta. Äitini oli hieman huolissaan, sillä kritisoidessamme armeijan rekrytointitoimia kävimme painiin hyvin aggressiivisen organisaation kanssa – ikkunan läpi lentävä tiiliskivi kävi mielessä, mutta lopulta saamani palaute oli valtaosin positiivista.”

Action Man: Battlefield Casualties Action Man: Battlefield Casualties
Kuvakaappaus ActionMan: Battlefield Casualties -videolta

Kriittiselle taiteilijalle tekee hyvää tuntea kritiikkinsä kohde. Markkinointiin liittyvien opintojen lisäksi myös sotaleikit ja -viihde ovat Cullenille tuttuja.

”Lapsena olin kyltymätön kuluttaja, joka opiskeli lelukatalogeja ulkoa ja suhtauduin hyvin myönteisesti militaristisiin leluihin. Näen suoran linkin noiden asenteiden ja mainosten sekä sotaviihteen välillä. Olin sanamukaisesti aivopesty ja minulta meni vuosia päästäkseni siitä, enkä usko ikinä pääseväni täysin irti ansasta. Nuorena istutetusta propagandasta tuli osa minua.”

”Militaristista markkinointia on esimerkiksi Top Gun -elokuva, joka tehtiin yhteistyössä Yhdysvaltain laivaston kanssa ja joka nosti värväytymisten määrää viisinkertaiseksi. Siitä elokuvasta tuli minulle pakkomielle ja halusin itsekin hävittäjälentäjäksi. Vaikka ilmiselvästi en hävittäjälentäjäksi päätynytkään, koen edelleen omituista kiinnostusta ja jopa ihailua hävittäjiä kohtaan – riippumatta siitä, kuinka paljon inhoan aseita ja kauhuja jota ne kylvävät.”

Itseensä kohdistuvaa propagandaa on usein vaikea tunnistaa. Kuinka asenteemme taistelukoreografiasta ja sen esittämisestä muuttuu, kun tekijät vaihtuvat? Kiinalaiset kopioivat kohtauksen Top Gunista omaan propagandavideoonsa.

Cullen huomauttaa, että kohdistamalla markkinointinsa alaikäisiin yritykset myös turvaavat tulevaisuuden asiakaskuntaa. Samalla ne muokkaavat tulevaisuuden yhteiskuntaa tänään.

”Lapsuus on taistelukenttä. Jos haluamme muuttaa yhteiskuntamme kehityksen suuntaa, meidän pitäisi katsoa lelukauppoihin: katsoa Bratz-nukkeja, leikkikassakoneita ja sotaleluja pursuavia leluhyllyjä.

Kuvakaappaus Action Man: Battlefield Casualties -videolta.
Kuvakaappaus Action Man: Battlefield Casualties -videolta.

Kesäkuussa Darren Cullen vierailee Tanskassa Roskilden festivaaleilla, jossa hän aikoo jatkaa Pocket Money Loan for Kids -teoksensa parissa.

Pikavippifirmalla on tällä kertaa myös myynnissä uusia leluja, Tuomas Veturista muokattuja Tuomas Tankkeja (englanniksi veturi ja tankki ovat molemmat ”tank”) sekä Super Soaker -vesipyssyistä muokattuja Blood Soaker -tekoveripyssyjä, joiden avulla lapset voivat leikkiä sotaa hieman uskottavammin.

Darren Cullen osallistui huhtikuussa Jari Tammisen kanssa Lontoon Suomi-instituutin Culture Jamming – Round 1 -seminaariin.

Jaa tämä:

Vartijat ja julkinen tila

Samalla, kun julkinen tila kaventuu, vartijoiden määrä ja valta kasvaa. Muistaako kukaan vartioida vartijoita?

Vantaan Myyrmäen juna-aseman ja Myyrmanni-kauppakeskuksen edustalla kuvattu video muistutti kahdesta ajankohtaisesta aiheesta: rasismista suomalaisessa yhteiskunnasta ja vartijoiden asemasta muuttuvassa yhteiskunnasta.

Videolla valkoihoinen mies haukkuu, kiroilee ja pahoinpitelee tummaihoista miestä bussipysäkillä. Sivullisen kuvaamalla videolla näemme, kuinka (haalareista päätellen) Turvatiimin järjestyksenvalvojat saapuvat paikalle – ja poistavat pahoinpitelyn uhrin paikalta. Samalla humalainen pahoinpitelijä jatkaa uhrinsa haukkumista.

Olisin kiinnostunut kuulemaan Turvatiimin kommentin tapahtuneesta. Videon perusteella emme voi arvioida, kuinka tilanne alkoi tai päätyi, mutta ainakin ensitöikseen vartijat nappasivat kiinni uhrista, eivätkä mitenkään kommentoineet pahoinpitelijän olemista.

Abderraouf Rouabehin kuvaama video julkaistiin RASMUS-verkoston Facebook-seinällä.

Kirjoitin vartijaväkivallasta vuonna 2011 haastateltuani vartijoita aiheesta muutamaan otteeseen. Haastatellut olivat työssään todistaneet vartijoiden väkivaltaista käytöstä – ja myös itse käyttäytyneet tarpeettoman väkivaltaisesti. Haastattelussa nousivat esiin myös vartijakunnassa(kin) esiintyvät rasistiset asenteet.

Vartijoiden käytöksen seuraaminen ja siihen puuttuminen ei ole mitenkään merkityksetöntä. Suomessa on väkimäärään suhteutettuna melko vähän poliiseja ja vartijoiden määrää on lisätty poliisien määrän supistuessa. Viime vuosina on myös tehty avauksia joidenkin poliisin toimien siirtämisestä vartijoiden vastuulle.

Poliisin tehtäviä vartiointiliikkeille siirrettäessä olisi hyvä muistaa, että poliisien kontrolli on tarkempaa ja poliisit toimivat virkavastuulla. Ja kyllä poliisinkin toiminnasta kritisoitavaa löytyy.

Haastattelin artikkelia varten myös Timo Kerttulaa, joka on väitellyt vartijoista ja järjestyksenvalvojista julkisen vallan käyttäjinä. Tuolloin Kerttula toimi Securitaksen hallintopäällikkönä ja sittemmin hän on siirtynyt sisäasiainministeriön palvelukseen. Kerttula totesi yhteiskunnan muutoksesta seuraavaa:

”Muutos johtuu kaupunkitilan kehittymisestä, ei niinkään halusta siirtää poliisin tehtäviä vartijoille. Suomessa oli 1980-luvun alussa yksi kauppakeskus, ja nyt niitä on 70. Ihmisten vapaa-ajanvietto on siirtynyt tilaan, joka perinteisesti on ollut vartijoiden pelikenttää. Sen pelikentän koko on nyt kasvanut huimasti.”

Samalla, kun kaupunkeihin rakennetaan kauppakeskuksia, julkinen tila muuttuu puolijulkiseksi. Vartioimisliikkeet eivät tästä kehityksestä ole vastuussa, mutta yhteiskunnan olisi hyvä käydä keskustelua kehityksen muassaan tuolista muutoksista. Ja pohtia hartaasti, kuinka tehtävistään suoriutuvat henkilöt, joiden vastuulle järjestyksen valvominen annetaan. Ja kuinka puututaan epäonnistumisiin, jollaisena videolla näkyvät tapaus näyttäytyy.

”Alkujaan järjestyksenvalvojat ovat olleet tiloissa, joihin ihmiset menevät vapaaehtoisesti, vaikka työväentalon tansseihin. On yhteiskunnallisesti ihan eri juttu, kun rupeamme pistämään järjestyksenvalvojia tiloihin, joissa ihmiset viettävät aikaansa ja asioivat päivittäin,” Kerttula jatkoi.

Steissillä sattuu ja tapahtuu.
Steissillä sattuu ja tapahtuu.

Muun muassa VR:n Rautatieasemalla työskennellyt vartija kertoi osallistuneensa itsekin kiinnotettujen pahoinpitelyihin.

”Rautatieaseman Elielinaukion puoleisella seinustalla on tila, jossa on hakattu paljon kiinniotettuja. Myös minä olen osallistunut tähän.”

Se, että pahoinpitelyjä on tapahtunut, ei ole kovinkaan usein johtanut tuomioihin. Tai edes tutkimuksiin.

”Näin tapahtumat myöhemmin videolta. Vartija löi maassa makaavaa miestä TKP:llä [teleskooppipampulla] yksitoista kertaa oikein olan takaa. Siinä se mies sitten makasi paskat ja kuset housuissa piestynä. Video on toimitettu poliisille, mutta ei siitä mitään tutkimuksia tullut.”

Ovatko sivullisten kuvaamat videot ja niiden jakaminen sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa ainoa tapa puuttua vartijoiden perseilyyn?

On jotenkin sopivaa (jos toki myös surullista), että tuoreella videolla näkyvät vartijat edustava Turvatiimi Oyj:tä. Turvatiimiin on sulautettu entinen FPS Security Oy (entinen Finnish Protection Service Oy), joka vastasi muun muassa Helsingin Stop töhryille -kampanjaan liittyvästä vartioinnista ja yhtiön työntekijöiden väkivaltaisesta käytöksestä uutisoitiin tasaisin väliajoin.

Ei sillä, että niitä tuomioita liikaa olisi tuolloinkaan tullut. Tästäkin puhuin taannoin haastattelemieni vartijoiden kanssa. Marraskuussa 2006 YouTubeen ilmestyi video, jolla kaksi FPS: n vartijaa näyttää pahoinpitelevän maassa makaavaa nuorta miestä.

”Kontula-videolla esiintyneet vartijat joutuivat vastaamaan tekemisistään oikeudessa. Helsingin käräjäoikeuden mukaan toinen vartijoista syyllistyi pahoinpitelyyn. Hän ei kuitenkaan saanut rangaistusta. Syyttömäksi todettu vartija jatkoi FPS:n palveluksessa ja toimii nykyään esimiestehtävissä.”

Jaa tämä: