Wolt

Kevytyrittäjät koronakriisin rattaissa

Alustataloutta hyödyntävät yritykset onnistuvat toimintamallinsa ansiosta välttämään lomautukset, mutta mitä se kertoo työtä tekevien asemasta?

Koronakriisi ehti ajaa koko yksityisen sektorin valtaviin ongelmiin ja sai talouden kriisiin vain muutamissa viikoissa. Ihmisten liikkumisvapauksien rajaaminen romahdutti kysynnän ja johti valtaviin määrin lomautuksiin hyvin lyhyen ajan sisällä.

Koronaepidemia on ainutlaatuinen verrattuna aikaisempiin maailmanlaajuisiin talouskriiseihin joista viimeisimpänä muistetaan vuoden 2008 finanssikriisi. Talouden rakenne on muuttunut niin, että etenkin 2000-luvun toisella vuosikymmenellä alustataloutta hyödyntävät yritykset – joista Suomessa tunnetuimmat Foodora, Wolt ja Uber – ovat nousseet yhä tärkeämpään asemaan työllistäjinä ja palveluiden tarjoajina yhteiskunnassa.

”Kaikki työntekijät ovat tasa-arvoisia, mutta toiset työntekijät ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” Wolt on yksi niistä alustatalousyrityksistä, joka on minimoinut työntekijöiden määrän muuttamalla perinteisen työsuhteet yksittäisten työtä tekevien henkilöiden kanssa tehtäväksi yhteistyöksi. Tässä järjestelyssä työntekijää kutsutaan hieman orwellilaisesti ”lähettikumppaniksi”. Lähettikumpaaneilla ei ole samoja oikeuksia kuin työntekijöille ja he ovat vaarassa pudota hyvinvointivaltion turvaverkon silmien läpi – tai kokonaan ohi verkosta.
Wolt ei tietenkään ole yksin ongelman keskiössä. Kyseessä on enemmänkin rakentellinen vika ja yhteiskunnan turvaverkkoja tulisikin korjata niin, että ne huomioivat uudet tavat teettää työtä.

Vaikka talouskriisi osuukin yhtälailla alustataloutta hyödyntäviin kuin perinteisiinkin yrityksiin niin säästöihin tähtäävät toimenpiteet eroavat merkittävästi toisistaan. Perinteisemmät yritykset ovat joutuneet turvautumaan massalomautuksiin toimintansa turvaamiseksi mutta vastaavaa ei ole vaadittu alustatalouden piirissä operoivilta yrityksiltä. Lomauttaa ei tarvita kun työtä tekevät eivät ole työsuhteessa.

Alustatalous on sen verran uusi tapa teettää työtä ettei yhteiskunnan rakenteita ole saatu vielä synkronoitua sen toimintalogiikkaan. Tavallisesti työntekijän palkasta maksetaan sivukuluja joihin luetaan esimerkiksi työeläke-, sairaus- ja työttömyysvakuutusmaksut. Vaikka alustataloudessa työskentelevä henkilö vaikuttaakin ulkopuolisesti tavalliselta työntekijältä pukeutuessaan yrityksen logoilla varustettuihin työvaatteisiin niin heidät lasketaan kuitenkin niin kutsutuksi kevytyrittäjiksi. Kevytyrittäjille on räätälöity omia laskutuspalveluja joilla hoidetaan ”yrityksen” kirjanpito ja verotus ilman, että joutuu perustamaan esimerkiksi toiminimeä.

Kevytyrittäjä ei ole samalla tavalla automaattisesti oikeutettu työttömyys- tai sairauskorvauksiin kuin palkkatyössä oleva. Yrittäjille on olemassa oma eläkevakuutus-järjestelmänsä eli YEL-vakuutus. Voimassa olevalla YEL-vakuutuksella on mahdollista hakea Kelalta sairauspäivärahaa lääkärin todistuksella. Vakuutus myös kerryttää yrittäjälle eläkettä tulevaisuuden varalta.

Voima haastatteli Woltille ruokalähettinä toimivaa ”Tommia”, joka suostui antamaan haastattelun anonyyminä. Hän on työskennellyt yritykselle Etelä-Suomen alueella vuodesta 2016. Tavoitimme hänet lähettien itsensä aloittaman Justice4Couriers-kampanjan kautta. Kampanjan tarkoituksena on parantaa alustataloudessa työskentelevien ruokälähettien työoloja ja -ehtoja.

”Alkuaikoina tästä työstä tienasi huimasti enemmän kuin nykyisin. Aluksi palkka oli yli 2000 euroa kuussa ja kerran töitä oli niin paljon, että pääsin jopa 3000 euron kuukausiansioon. Nyt lähettejä on enemmän ja palkkioita on alennettu,” Tommi kertoo.

Tommi tienaa tällä hetkellä kuukaudessa bruttona 1400 euroa eli ennen pakollisten verojen ja muiden kulujen vähentämistä. Aikaisemmin hänellä oli voimassa YEL-vakuutus mutta se jäi pois sillä noin 1500 euron vuosittaiset kulut olivat liian suuret nykyiseen palkkatasoon nähden. YEL-maksut osuvat kipeästi pienituloiseen palkansaajiin. Verkosta löytyvien vakuutusyhtiöiden laskurien mukaan keskimääräinen YEL-maksu esimerkiksi 2000 euron kuukausituloilla maksaisi 376 euroa kuukaudessa aloittelevalle yrittäjälle. Neljä vuotta alalla ollut maksaa samoilla tuloilla jo 482 euroa kuukaudessa.

Wolt on Suomessa perustettu kansainvälinen teknologiayritys, joka välittää ravintolaruokaa asiakkaille. Yritykselle työskentelee yli 20 000 lähettiä 22 eri maassa. Lähetit eivät ole työsuhteessa yritykseen vaan he ovat niin sanottuja ”lähettikumppaneita” joista osa tekee töitä täyspäiväisesti, kun osalle se on sivutuloa esimerkiksi muun työn tai opiskelun ohella. Woltin mukaan lähettien keskimääräinen palkkio tunnilta oli noin 14 euroa huhtikuun alkupuolella.

Alustatalouteen perehtynyt yhteiskuntatieteiden tohtori ja Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Maija Mattila pitää YEL-maksujen suuruutta erityisesti pienituloisille pienyrittäjille ongelmallisena.

”Periaatteessa meillä on olemassa oleva järjestelmä jossa lähetit vakuuttavat itsensä. Niin sanottu alivakuuttaminen on yleinen ongelma yksinyrittäjillä joihin myös esimerkiksi ruokalähetit yleensä kuuluvat. Monella ei tämän seurauksena ole taloudellista mahdollisuutta olla pois töistä. Tämä on leimallisesti alustatalouteen liittyvä piirre,” Mattila sanoo.

Koronakriisi aiheuttaa ymmärrettävästi huolta omasta ja muiden terveydestä. Tämä on saanut aikaan sen, että suhtaudumme entistä varautuneemmin pieneenkin yskäisyyn julkisessa tilassa. Ennen kuin kriisi Euroopassa levisi käsiin ohjeistettiin ihmisiä jäämään hyvin pienellä kynnyksellä pois töistä mikäli tunsivat olonsa vähänkin kipeäksi. Tällä haluttiin ehkäistä sitä, että taudit eivät olisi päässeet leviämään työpaikoilla toisiin ihmisiin.

Koronaviruksen tapainen yhteiskunnan sulkeva epidemia tuo näkyvästi esiin millainen on eri yhteiskunnallisissa asemissa elävien ihmisten kyky ottaa vastaan kriisitilanteen tuomia iskuja. Moni kevytyrittäjä jolla ei välttämättä toimeentulo riitä itsensä vakuuttamiseen joutuukin punnitsemaan vaihtoehtoja sen välillä, että vältteleekö ihmiskontakteja ja menettää tuloja vai ottaako riskin ylläpitääkseen toimeentuloaan.

Wolt on reagoinut lähettiensä mahdollisiin koronan vaikutuksesta johtuviin tulonmenetyksiin käynnistämällä Covid-19 Partner Support Program -nimeä kantavan ohjelman. Ohjelman avulla lähetit ovat oikeutettuja rahalliseen korvaukseen, jonka Wolt maksaa läheteilleen mikäli heillä todetaan koronatartunta tai terveysviranomainen on määrännyt heidät karanteeniin esimerkiksi ulkomailta palattuaan. Ohjelman kautta saatava tuki maksetaan YEL-sairauspäivärahan päälle. Woltin perustaja ja yhtiön kehitysjohtaja Juhani Mykkänen kertoo hakemuksia tulleen alle 10 joista kaikille on myönnetty korvaus.

Pandemia on kuitenkin edennyt siihen pisteeseen, ettei ihmisille voida enää laajamittaisesti tehdä koronatestejä. Tämä ei Mykkäsen mukaan ole myöskään ongelma mikäli lähetillä on vain esittää jonkinlaista lääkärin kirjoittamaa dokumenttia esimerkiksi määrittelemättömästä keuhkosairaudesta vaikka varsinaista diagnoosia ei olisikaan. Pelkkä puhelinsoitto flunssasta ei riitä korvauksen saamiseen.

”Meillä on tämä kyseinen konsepti käytössä 22 maassa ja korvaussumma vaihtelee ansion mukaan. Kun käynnistimme tämän emme osanneet yhtään arvioida sitä kuinka paljon hakijoita tulee ja hakevatko myös ne jotka ovat esimerkiksi viime kesänä tehneet kolme keikkaa meille. YEL:iin liittyvät epäkohdat sairauskorvauksista valitettavasti koskevat kaikkia yrittäjiä,” Mykkänen sanoo.

Tutkija Maija Mattilan mukaan Woltin järjestelmä on kuitenkin tyhjää parempi. Se ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa jos on vaikka vain vähän kipeä.

”Täytyy kuitenkin muistaa, että monissa työpaikoissa voi olla pois töistä omalla ilmoituksella ja etenkin koronan aikana tätä aikaa on pidennetty useissa paikoissa jopa viikkoon. Työsuhde on myös tapa jolla turvataan sosiaaliturva ja annetaan mahdollisuus neuvotella työehdoista. Alustatalousfirmat eivät ota koko pakettia joka tulisi työnantajavelvoitteen mukana,” Mattila sanoo.

Woltin kumppanina – eli ruokalähettinä – työskentelevä Tommi kertoo, että hänen kaltaisten kevytyrittäjien huono sairausturva ajaa siihen, että osa työskentelee sairaana. Ilmiö yleistyy etenkin jos työn tekijä ei ole YEL-vakuutuksen piirissä. Hän kertoo tavanneensa työpäivän aikana joitakin kipeinä työskenteleviä lähettejä joista pahimmin sairas kertoi olleensa 38 asteen kuumeessa.

Lähetin ja Woltin välinen sopimus kieltää kuljettamisen, jos potee tarttuvaa sairautta, mutta käytännössä itsenäisesti työskentelevän ihmisen terveyttä on hyvin vaikea ellei mahdotonta valvoa. Lähettejä ja asiakkaita suojellaan mahdolliselta tartunnalta tällä hetkellä minimoimalla ihmiskontaktien määrä ruokatoimituksessa ja korvaamalla läheteille hygieniatarvikkeita joita Wolt on tilannut reilusti.

Myös ruoka-annoksia ravintoloilta asiakkaille välittävän lähettifirma Foodoran lähetit tekevät alustatalouden töitä, mutta he eivät ole työntekijöitä. He ovat lähettiyhteistyökumppaneita. Lähetiyhteistyökumppaneilla ei ole työntekijän oikeuksia, mutta ei heillä myöskään ole yrittäjän vapautta. Nyt osa Foodoran läheteistä vaatii itselleen parempia oikeuksia.

Kehitysjohtaja Juhani Mykkänen kertoo että Woltilla on aito halu parantaa lähettiensä asemaa. Yritys on vakuuttanut lähetit tapaturmien varalta vaikka se ei olisikaan pakollista. Hän korostaa myös sitä kuinka olennainen osa yrityksen toimintamallia on lähettien vapaus päättää siitä milloin tekee työtä. Tämä vapaus vain on ristiriidassa nykyisen lainsäädännön kanssa jossa vaaditaan esimerkiksi työvuorolistojen olemassaoloa.

Myös Mattila näkee tutkijana tilanteen samalla tavalla kuin Mykkänen eli uudenlaisten työn teettämisen mallien yleistyminen tulee vaatimaan muutoksia niin yhteiskunnilta kuin yrityksiltä. Mattila pitää hyvänä Woltilta aiemmin tullutta tietoa siitä, että yritys selvittää mallia, jossa osa läheteistä voisi säilyä toimeksiantosuhteisina, ja osa työstä järjestettäisi työsuhteessa, kunhan valinta on lähettien itsensä tekemä.

”Se voisi toimia esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla, jotka haluavat tehdä joustavasti töitä ja katsoa sopivassa välissä, että tarjoaako sovellus keikkaa. Päätoimiset lähetit taas saisivat työsopimuksen myötä lisäturvaa. Voisiko yksi ratkaisu työvuorolistojen laatimisen vaikeudesta olla, että asian siirtäisi läheteille itselleen ja antaisi heidän suunnitella omat työvuoronsa?” Mattila pohtii.

Ehdot ja tapa joilla alustataloutta hyödyntävät yritykset teettävät töitä poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Jo pelkästään Woltin ja sen pääkilpailijan Foodoran välillä on merkittäviä eroja. Foodoran sovelluksen algoritmit esimerkiksi rankaisevat mikäli lähetti ei pysty toimittamaan riittävää määrää lähetyksiä perille ja tarjoaa jatkossa vain huonompia työvuoroja. Lähetit käyvät jopa kauppaa keskenään näistä työvuoroista.

Woltin Mykkänen toivoisi, että alalle määriteltäisiin selkeät ja reilut yhteiset pelisäännöt.

“Tavoitteenamme on, että Suomessa löydettäisiin alustatyöhön malli, jossa yhdistyvät joustava työ ja hyvät turvaverkot. Joko pitää luoda nykyistä joustavampi työsuhdemaailma, tai sitten pitää parantaa turvaa toimeksiantosuhteisille ihmisille, joilla on jo joustavuutta. Alustatyötä tekevän asema ei saa olla kiinni yksittäisten yritysten arvoista,” Mykkänen sanoo.

Suhteellisen tuoreena ilmestyksenä palvelukenttään on ilmestynyt Sanoman ja Helsingin Sanomien oma jakelupalvelu EarlyBird, jossa sanomalehtien aamujakelu on siirretty postin palveluksessa olevilta työntekijöiltä alustatalouden kautta työskenteleville EarlyBird-jakajille. Tutkija Maija Mattilan mukaan EarlyBirdin tapauksessa ei ole kyse enää asiallisesta työn teettämisestä. Yrityksen toimintaa on vaikea perustella valinnanvapaudella jos jakelualueet ja -ajat ovat suhteellisen vakiot.

Yrittäjyyskasvatus on ollut jo pitkään keskeisessä asemassa suomalaisessa peruskouluopetuksessa. Tuoreimman Nuorisobarometrin mukaan yhä suurempi osa nuorista sanoo haluavansa kokeilla yrityistomintaa työuransa aikana. Kolme neljästä vastaajasta uskoo yrittäjyyden yleistyvän tulevaisuudessa ja kaksi kolmesta näkee yrittäjämäiselle asenteelle tarvetta kaikessa työssä.

Yrittäjyys todennäköisesti yleistyy tulevaisuudessa kuten nuoret uskovat, mutta toteutuvatko yrityskasvatuksen päämäärät mikäli ihmiset joutuvat tekemään yrittäjän ehdolla töitä työsuhteen kaltaisissa olosuhteissa? Koronakriisin myötä yksinyrittäjien heikkoon yhteiskunnalliseen asemaan on havahduttu. Pääministeri Sanna Marinin hallituskin reagoi ripeästi vallitsevaan tilanteeseen päättämällä myöntää työttömyysturvan suoraan myös niille yrittäjille joiden yrittäjätulo on romahtanut, eikä ylitä enää kuukaudessa 1089,67 euroa.

Nähtäväksi jää onko askel kohti turvattua yrittäjyyttä pysyvä vai palataanko takaisin vanhaan sitten kun kriisi joskus tulevaisuudessa hellittää.

Jaa tämä:

Reilu meno alustataloudessa?

Alustatalous mullistaa markkinat, pöhinä on kova ja sijoittajat kilpailevat siitä, kuka saa kaataa eniten rahaa start-upeille. Monet alustatalousfirmat kuitenkin rakentavat toimintansa työntekijöiden aseman kurjistamisella.

Kotimainen ruokalähettifirma Wolt lupasi, että ensi vuoden aikana se rupeaa maksamaan lähettiensä tapaturmavakuutukset. Tämä saattaa kuulostaa hassulta lupaukselta, sillä yritykset tosiaan ovat velvoitettuja vakuuttamaan työntekijänsä. Wolt on kuitenkin ns. alustatalousyritys, eivätkä sen lähetit ole sen työntekijöitä.

Lähetit ovat yhteistyökumppaneita eivätkä normaalit työntekijöiden oikeudet koske heitä. Jos kolaroit auton tai telot itsesi roudatessasi salaattia asiakkaalle, niin se on voi-voi ja oma vika.

 Woltin perustaja Miki Kuusi kertoi kesällä, että firma kerännyt 110 miljoonaa euroa uutta ”kasvurahoitusta”. Yhtiön arvoksi on arvioitu jopa 500 miljoonaa euroa ja pöhinä sen ympärillä on ollut melkoista. Toiminta on laajentunut jo moniin maihin ja tuo 110 miljoonaa on korvamerkitty tuota turpoamista ruokkivaksi superhiivaksi. 

Woltin idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan hoitaa ravintoloiden ruoka-annoksia asiakkaille. Yhtiö on rakentanut netissä alustan, jolla ravintolat voivat tarjota tuotteitaan ja jonka kautta asiakkaat voivat sitä safkaa sitten tilata.

Sen varsinaisen ruuan noutamisen ja toimittamisen asiakkaille hoitavat lähetit joko autoilla tai polkupyörillä. Nämä lähetit eivät kuitenkaan ole Woltin työntekijöitä, sillä se ruuan roudaaminen ei oikeastaan ole osa yrityksen toimintaa. Tuskin sitä 110 miljoonana kasvurahoitusta saisi sillä, että olisi tosi hyvä pizzataksi. Wolt tarjoaa vain ja juurikin sen alustan (mistä termi alustatalous) jossa ruuan valmistajat ja lähetit kohtaavat. Alustatalouden logiikkaan kuuluu se, että lähetit ovat itsenäisiä yrittäjiä, vaikka käytännössä yritykset sanelevatkin heidän työnteon reunaehdot ja sen, missä ja milloin töitä tehdään.

Eli samalla, kun lähetit määritellään yrittäjiksi, heiltä puuttuu yrittäjyyden vapaus ja he kantavat käytännössä työnantajansa yritysriskin vaikkapa siitä, että asiakkaat eivät osta palveluita tai siitä työaikana tapahtuneesta kolarista.

Alustatalouden piirissä toimivista ja kohutuista yrityksistä monet tekevät isoja tappioita, mutta sen katsotaan liittyvän uusien markkinoiden luomiseen ja markkinoiden valtaamiseen. Myös Wolt on kasvanut vauhdilla ja samalla se on ollut komeasti tappiollinen. Sama on huomattu esimerkiksi taksi-alaa mullistaneesta Uberista.

Maailma muuttuu ja niin muuttuvat työmarkkinatkin. Muuttuvien markkinoiden uusia muotoja pohtiessa pitäisi kuitenkin pitää mielessä se, että Suomen kaltainen vakaa hyvinvointivaltio on mahdollista ainoastaan olosuhteissa, joissa kaikkia kohdellaan jokseenkin reilusti. Mikäli rakennamme työmarkkinat, joilla työntekijöiden asema on sietämätön, seuraa siitä epäilemättä monenlaista tyytymättömyyttä.
Nyt onkin ihan kaikkien etujen mukaista, että kovalla pöhinällä rakennettavan alustatalouden pelisäännöt saadaan oikeille raiteille heti kättelyssä. Niiden kerran vinoon menneiden raiteiden kääntäminen kun on tunnetusti vaikeaa puuhaa.
KUVA: Justice for Couriers

Alustatalouteen ja työntekijöiden oikeuksiin sen piirissä liittyy paljon erilaisia epäselvyyksiä ja monien on vaikea hahmottaa sitä, kuinka omituisessa asemassa nämä ei-työntekijät ovatkaan. Viime viikolla Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka Woltin lähetti tienaa parhaimmillaan 4000 euroa kuussa. Uutinen kuulosti liian hyvältä ja sitä se olikin.

Todellisuudessa lähetti oli laskeskellut, että ehkä teoreettisesti työskenetelemällä keskeytyksettä voisi kuukauden aikana kerätä tuon verran palkkioita. Ja nyt seuraa tärkeä mutta: läheteille maksetaan palkkioita, ei palkkaa. Tuosta palkkiosta he joutuvat itse maksamaan esimerkiksi lakisääteiset maksut ja vastaavat itse kuluista, jotka työn teosta syntyy.

Myöhemmin Ilta-Sanomat oikaisi uutistaan sen todellisen palkkion kohdalta. Toteutuneet palkkiot ovat haastatellulla lähetillä olleet noin 2000 euroa kuukaudessa. Lähettien oikeuksia ajava Justice for Couriers -kampanjan mukaan tuo kaksi tonnia on jopa poikkeuksellisen korkea kuukausipalkkio. Kampanja myöskin laski tuosta tarkemmin todellisen palkkatason.

Ensinnäkin lähetillä menee työajoihin polttoainetta omien laskujensa mukaan jopa 400 eurolla kuukaudessa. Lisäksi tuosta 2000 eurosta pitää maksaa yel-maksuja vajaa 500 euroa. Tämän jälkeen palkkiosta pitää maksaa vielä verot. Myös se välttämätön työväline, auto, pitää ostaa, huoltaa ja vakuuttaa omilla rahoilla.

Justice for Couriers -kampanja kertoo edelleen, että jopa työskentely ilman vapaapäiviä ei ole tuonut kaikille läheteille tuota 2000 euron palkkiota kuukaudessa.

Ruoka-annoksia ravintoloilta asiakkaille välittävän lähettifirma Foodoran lähetit tekevät alustatalouden töitä, mutta he eivät ole työntekijöitä. He ovat lähettiyhteistyökumppaneita. Lähetiyhteistyökumppaneilla ei ole työntekijän oikeuksia, mutta ei heillä myöskään ole yrittäjän vapautta. Nyt osa Foodoran läheteistä vaatii itselleen parempia oikeuksia.

Työn tekijöiden (ei siis työntekijöiden) epäselvä ja vaikea asema ei tietenkään ole ongelma, joka koskisi vain Woltin lähettejä. Olemme aikaisemmin kiinnittäneet huomiota Foodoran lähettien asemaan, mutta oikeasti kyse on verrattomasti näitä kahta ruuanvälitysfirmaa laajempi.

Olemme myös saaneet lukea nuorista Uber-kuskeista, jotka ajelevat pokia ympäriinsä vanhempiensa autoilla. Eli vanhemmat käytännössä maksavat lastensa työntekemisen kustannukset työnantajan puolesta. Puhetta on ollut myös nuorista, jotka hankkivat lisätienistejä vanhempiensa työsuhdeautoilla, jolloin sen työn tekemisen kustannuksia siirretään toisten yritysten maksettavaksi. Tämän kuvion saaminen kannattavaksi ja kestäväksi on yksi alan suurista haasteista.

Ongelma ei ole yksittäisissä yrityksissä vaan rakenteissa.

Voima-lehti järjesti keskustelutilaisuuden, jossa ääneen pääsi Justice for Couriers -kampanjan Miran Haimidulla sekä Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Maija Mattila, joka on tutkinut työntekijöiden asemaa alustataloudessa.

Mattila kirjoitti aikaisemmin alustataloudesta Häiriköille:

”Kaikki nämä – sosiaaliturva, hyvinvointivaltion rahoitus ja palkanmuodostus – korostavat sitä, että nykyinen sääntely-ympäristö ei toimi enää alusta­talouden aikakaudella. Koska alustatalouden on ennustettu kasvavan voimakkaasti, päättäjillä on suuri työ hyvinvointivaltion rakentamisessa uudelleen niin, että ihmisten sosiaaliset oikeudet toteutuvat.”

 

 

 

 

Jaa tämä: