ylikulutus

Öljytty yhteiskunta tarvitsee energiakäänteen

Öljy on mainio aine, jonka käytön on loputtava. Tämän tekee vaikeaksi se, että öljy pyörittää yhteiskuntaamme.

Ympäristötutkijoiden viesti on selvä ja pelottava: öljyn polttamisen pitää loppua pikaisesti, jos haluamme välttää ilmastonmuutoksesta johtuvan yhteiskuntien romahduksen tulevaisuudessa. Suurin ongelma on poltossa syntyvä hiilidioksidi, joka voimistaa ilmaston lämpenemistä.

Suomalaiset käyttävät osuutensa Maapallon vuosittain tuottamista resursseista noin kolmessa kuukaudessa ja koko ihmiskunta kykenee tähän samaan joka vuosi kesäkuun loppuun mennessä. Ja samalla me kuitenkin roudaamme turhaa tavaraa edes-takas ja poltamme öljyä tätä tehdessämme. Ehkä hyvä elämä olisi saavutettavissa hieman vähemmälläkin.

Öljyn ongelmallisuus kumpuaa sen oivallisuudesta. Öljy pitää yhteiskunnan liikkeellä, voitelee taloutta ja rakentaa hyvinvointiamme. Se on erinomainen energialähde, jota on ollut runsaasti saatavilla ja jota on helppoa kuljettaa, jalostaa ja varastoida. Öljyn energiasisältö on suuri, eli polttamalla pieni määrä öljyä saadaan paljon lämpöä tai voidaan liikkua pitkä matka nopeasti. Eikä öljy ole pelkkä energialähde, vaan myös tärkeä raaka-aine ja sitä on kaikkialla ympärillämme: meikkinä poskellasi, maalina seinällä, asfalttina kadulla ja muovina sielläkin missä ei pitäisi.

Öljyriippuvuudesta eroon pyristely onkin yhteiskunnalle yhtä vaikeaa kuin huumevieroitus yksilölle. Olisi paljon houkuttelevampaa jatkaa vielä vähän aikaa kuin lopettaa heti.

Jotkut eivät myönnä öljyriippuvuutta ollenkaan ongelmaksi ja monet arvioivat öljyn käytön nopean lopettamisen mahdottomaksi urakaksi ainakin globaalilla tasolla. Vaihtoehtoisia energialähteitä ei pidetä vielä riittävän halpoina tai niitä ei uskota olevan riittävästi saatavilla. Varsinkin liikenteessä öljystä eroon pääsyn on koettu olevan vaikeaa, vaikka esimerkiksi sähköllä kulkevia autoja oli liikenteessä jo vuosisata sitten.

Aina voi myös vedota siihen, että kaikkiin muihinkin energiantuotannon tapoihin liittyy ympäristöhaittoja tai riskejä. Ydinvoimalat voivat räjähtää, tuulivoimalat meluavat ja aurinkopaneeleihin tarvittavien metallien louhiminen tuhoaa luontoa. Vaihtoehtojen ei kuitenkaan tarvitse olla riskittömiä ollakseen parempia.

Elämäntapamme perustuu halpaan öljyyn, jota tuntuu olevan tarjolla loputtomasti. Harmillisesti Maapallon elinkelpoisena pysymisen rajat tulevat vastaan ennen kuin öljyvarantojen riittävyys. Lentomatkustamisen ohella esimerkiksi ruokatuotanto perustuu tuohon mustaan eliksiiriin.
”Öljy on ylellisyyshuume, jota moderni länsimainen – nyttemmin planetaarinen – sivilisaatio kuosaa menemään huolimattomasti, öky­narkomaanin välinpitämättömyydellä. Öljyn läsnäolevuus lähentelee absoluuttisuutta pienimmissäkin arkisissa yksityiskohdissa: muoveista lannoitteisiin, pinnoitteista kantaviin rakenteisiin, ilmassa leijuvista partikkeleista maaperän mikromuoviin. On vaikea kuvitella asiaa, joka ei tavalla tai toisella olisi öljyperäisen tuotantomuodon piirissä”, toteaa filo­sofi, runoilija Antti Salminen.

Öljyn osuus maailman energiankulutuksesta on yli kolmannes. Se on kivihiilen ja maakaasun ohella eniten käytetty fossiilinen polttoaine. Fossiilisuus tarkoittaa sitä, että uutta öljyä ei tuoteta missään, vaan olemassa olevia varantoja vain poistetaan vanhoista maankuoren varastoista. Alun perin öljy on syntynyt kasvien jäänteistä muhimalla miljoonien vuosien ajan kovassa paineessa maan uumenissa.

Vaikeinta öljyriippuvuuden haittojen tunnustaminen on heille, jotka nykyisin saavat elantonsa öljystä. Heitä ei lohduta se, että uudet energiamuodot voivat parhaimmillaan työllistää paljon enemmän ihmisiä kuin öljyn käyttö energiaksi. Yksittäisten ihmisten ja yritysten etu ei välttämättä ole koko yhteiskunnan etu. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos kuitenkin uhkaa murentaa olemassaolon edellytykset myös niiltä toimijoilta, jotka tällä hetkellä eniten hyötyvät öljypohjaisesta taloudesta.

Talouspuheessa usein pelätty öljyn loppuminen ei tosiasiassa ole kovin suuri murhe, sillä kehittyvän tekniikan avulla voidaan etsiä ja ottaa käyttöön aiemmin rauhaan jääneitä öljyesiintymiä. Pulmana on, että kun helpoimmin hyödynnettävät lähteet ovat ehtyneet, pitää öljyä hakea yhä hankalammista paikoista tai siirtyä käyttämään epäpuhtaita varantoja. Esimerkiksi Arktisen alueen esiintymien hyödyntäminen altistaa herkän pohjoisen luonnon öljyvahingoille, kun öljyä joudutaan poraamaan ääriolosuhteissa syvältä merenpohjasta ja kuljettamaan pitkiä matkoja.

Toinen keskeinen pulma on, että heikkolaatuisia öljylähteitä hyödynnettäessä energiasuhde, eli EROEI (energy returned on energy invested) heikkenee. Jokaista käyttöön saatua öljylitraa kohden joudutaan kuluttamaan entistä enemmän energiaa raaka­öljyn keräämiseen, epäpuhtauksien poistoon, jalostukseen ja kuljetuksiin. Yhdysvaltain energiantuotannolle tärkeä vesisärötys on esimerkki paljon energiaa kuluttavasta ja valtavia paikallisia ympäristötuhoja tuottavasta öljyn hankintatavasta.

Itse kultakin unohtuu helposti arjessa se, että esimerkiksi vaatteemme on usein valmistettu öljystä, tai vähintään öljyä käyttäen. Oikeastaan nykyaikaista yhteiskuntaa voisi tarkastella sen kautta, että lähes kaikki materia ja toiminta ympärillämme on tavalla tai toisella öljyä tai öljyllä tehtyä. Voisimme kenties hahmottaa tätä ilmiötä piiloöljy-käsitteen kautta – vaikka se on poissa silmistä, sen ei pidä olla poissa mielistä.

Ympäristöhaitat ovatkin öljyn loppumista suurempi huolenaihe. Haitoissa on pohjimmiltaan kyse ulkoisvaikutuksista, eli siitä että nykyinen talousjärjestelmä ei kykene siirtämään erilaisia haittojen kustannuksia täysimittaisesti öljyn hintaan.

Deepwater Horizon -öljynporauslautan tuho Meksikonlahdella vuonna 2010 oli viimeisin maailmanlaajuista huomiota herättänyt suuri öljyonnettomuus. Pienempiä vuotoja kuitenkin sattuu koko ajan, eivätkä ne juuri herätä huomiota, vaikka luontoon tihkuva öljymäärä on todennäköisesti moninkertainen suuriin onnettomuuksiin verrattuna.

Lisäksi öljytuotteita poltettaessa ilmaan pääsee ilmaston lämpenemistä kiihdyttävän hiilidioksidin ohella myös nokea ja muita hiukkasia, haitallisia hiilivetyjä sekä happamoittavia rikki- ja typpiyhdisteitä.

Suuria kansainvälisiä öljy-yhtiöitä on oikeutetusti syytetty ilmastotutkimusten vääristelystä ja ilmastonmuutoksen vakavuuden vähättelystä. Kun luotettavan tutkimustieto on lisääntynyt, ihmistoiminnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen olemassaolon suoranainen kieltäminen eli ilmastodenialismi on käynyt entistä vaikeammaksi. Pitkän aikavälin seurantatiedot esimerkiksi jäätiköiden sulamisesta, ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvusta, merien ja ilmakehän lämpenemisestä ja jäätiköiden sulamisesta osoittavat ilmaston lämpenemisen etenevän.

Pelkona on, että lämpeneminen kiihtyy kuumenemiseksi, jonka seu­rauksilta Suomikaan ei ole turvassa.

Tarvitsemme energiakäänteen. Määrätietoisen ja pontevan energiapolitiikan avulla Suomessa voidaan siirtyä öljystä muihin energialähteisiin jo lähivuosikymmeninä – jos ei kokonaan niin ainakin valtaosin. Halutessaan Suomi voi ryhtyä globaaliksi suunnannäyttäjäksi. Yhdessä muiden maiden ilmastopolitiikan onnistumisten kanssa tämä voi riittää ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten välttämiseen.

Energiakäänne ei onnistu helposti, mutta se on mahdollinen ja kansainvälisesti vertaillen Suomessa on hyvät mahdollisuudet sen onnistumiselle. Tarvitaan vähäpäästöisten vaihtoehtojen tutkimusta, investointeja uusiin energiamuotoihin ja ennen kaikkea enemmän huomiota energian säästämiseen. Näiden edellytys on koko yhteiskuntaan vaikuttava vahva energiapolitiikka.

Poliitikot taas tarvitsevat tuekseen riittävän määrän yksittäisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät nopeiden toimien tarpeellisuuden.

Kirjoittaja on erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa.

”AINA ILMAINEN TOIMITUS JA PALAUTUS”
Teksti: Jari Tamminen

Öljy on liian halpaa. Meille Suomeen tuodaan katukiviä Kiinasta, koska niiden kuljettaminen tänne ei maksa juuri mitään. Se ei maksa juuri mitään sen takia, että savua puskevat rahtilaivat tai paketteja kiidättävät lentokoneet saavat saastuttaa yhteistä palloamme ilmaiseksi. Saasteet sosialisoidaan koko elonkehälle.

Tämä todellisia kustannuksia halvempi rahti näkyy siinä, että turhaakin krääsää roudataan pitkin poikin palloa. Tämän voi havaita esimerkiksi vierailemalla missä tahansa Suomen rahtikeskuksessa sopivana päivänä. Siellä silmien eteen avautuu näennäisen loputon Zalando-laatikoiden ulappa. Ja pian noin puolet paketeista palaa lähettäjälle. Koska rahdin tai valmistuksen päästöistä ei tarvitse juurikaan maksaa, niin iso osa noista tarpeettomina tai sopimattomina palautetuista hyödykkeistä päätyy suoraan kaatopaikalle.

On kuvaavaa, että Zalando mainostaa itseään sloganilla ”Aina ilmainen toimitus ja palautus”.

Jokainen voi kysyä itseltään, laskisiko elintasomme, mikäli malttaisimme luopua turhasta tavaroiden roudaamisesta edestakaisin. Ehkä turhasta tavarastakin voisi luopua ilman, että elämän laatu romahtaisi

Jaa tämä:

Leikataan tulot ja tuhot

Hyvätuloisen vähemmistön verotusta kiristämällä ympäristötuhoja saataisiin vähennettyä.

Tänä vuonna olemme ohittaneet jo kaksi ylikulutuksen merkki­paalua. Maailman luonnonsäätiön WWF:n mukaan suomalaiset käyttivät vuodelle lasketun oikeudenmukaisen siivun maailman uusiutuvista luonnonvaroista jo huhtikuun puoleenväliin mennessä. Koko ihmiskunnalta laskennalliset luonnonvarat loppuivat 8. elokuuta, viisi päivää aikaisemmin kuin vuosi sitten.

Jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, tarvittaisiin yli kolme maapalloa. Valitettavasti meillä on käytössämme vain yksi, joten ylikulutuksen vitsauksesta on päästävä eroon.

Suuret tulot ja ylikulutus liittyvät vahvasti toisiinsa. Ostovoima muuttuu kulutukseksi, joka vaikuttaa suoraan ympäristöön. Tulojen ja ympäristöhaittojen kytkös on niin luja, että bruttokansantuotetta voi hyvinkin käyttää maailmanlaajuisten ympäristöongelmien aiheuttamisen osoittimena.

Suomessakin näyttö tulojen ja ympäristön kuormituksen yhteydestä on kiistaton. Tilastokeskuksen kuluttajatutkimusaineiston (2012) perusteella rikkaimman kymmenyksen kotitaloudet tuottivat 2,4 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin köyhin kymmenys. Raaka-aineiden käytössä ero oli lähes kolminkertainen.

Eihän se kauniilta näytä, kun todellisuus pistetään kaavioon.
Eihän se kauniilta näytä, kun todellisuus pistetään kaavioon.

Maailman hyvätuloisin osa, noin 1,5 miljardia ihmistä, aiheuttaa reilusti yli puolet maailmanlaajuisista ympäristövahingoista, oli kysymys ilmastopäästöistä tai raaka-aineiden hankintaan ja jalostamiseen liittyvistä haitoista. Maailman pienituloisen enemmistön ekologinen jalanjälki on hyvin pieni.

Englantilaisen Oxfam-­kehitysyhteistyöjärjestön tekemän, hiilidioksidipäästöjen epätasaisesta jakautumisesta kertovan raportin Extreme Carbon Inequalityn mukaan maailman rikkaimpaan kymmenesosaan kuuluvat tuottavat puolet yksityisen kulutuksen hiilidioksidipäästöistä.

Se, mitä Suomessa olemme tottuneet pitämään tavallisena elämänä, onkin globaalin eliitin leveää elämää: suomalaisista suurin osa lukeutuu tähän hyvätuloisimpaan ja pahiten saastuttavaan ryhmään.

Maailman köyhempi puolisko tuottaa päästöistä vain kymmenyksen.

Esimerkiksi Eettisen kaupan puolesta ry. on tehnyt selvityksiä suomalaisten elektroniikkajätteen kohtalosta.  "Eettisen kaupan puolesta ry:n Kaukainen kaatopaikka -selvityksen (2013) mukaan elektroniikkajätettä viedään Suomesta kehitysmaihin kierrätettäväksi ihmisille ja ympäristölle haitallisin tavoin. Suomessa e-jätettä syntyy arviolta 90 000 – 106 000 tonnia vuodessa."
Esimerkiksi Eettisen kaupan puolesta ry. on tehnyt selvityksiä suomalaisten elektroniikkajätteen kohtalosta: ”Eettisen kaupan puolesta ry:n Kaukainen kaatopaikka -selvityksen (2013) mukaan elektroniikkajätettä viedään Suomesta kehitysmaihin kierrätettäväksi ihmisille ja ympäristölle haitallisin tavoin. Suomessa e-jätettä syntyy arviolta 90 000 – 106 000 tonnia vuodessa.”

Koska globaalien ympäristöongelmien pahimpia aiheuttajia on vain viidesosa ihmiskunnasta, ongelmien ratkaisussa päästään pitkälle ohjaamalla suurten saastuttajien kulutus kestävälle ja oikeudenmukaiselle tasolle. Hyvätuloisten ylikulutusta voidaan leikata tuntuvasti hyvinvointimme siitä kärsimättä. Kun jätetään turhat asuin­neliöt rakentamatta ja lämmittämättä, muut kuin välttämättömät matkat tekemättä ja ison hiilijalanjäljen ateriat syömättä, rahaa ja resursseja säästyy.

Ylikulutuksesta vapautuvista varoista iso osa kannattaa suunnata toimintaan, joka vastaa maailman köyhän enemmistön akuutteihin tarpeisiin. Tällaista on kohtuulliseen elintason järjestäminen kaikille globaalin perustulon ja peruspalveluiden avulla.

Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuden puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneidän ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.
Kännyköiden valmistuksessa tarvittavia mineraleja kaivetaan usein olosuhteissa, jotka eivät täytä mitään minimivaatimuksia työolosuhteiden tai työntekijöiden oikeuden puolesta. Elektroniikkavalmistajat ovat kuitenkin eristäneet itsensä näistä ongelmista verrattoman tehokkaasti ja myyvät kuluttajille kiiltävää ja siloista pintaa menestyneidän ja kauniiden ihmisten poseeratessa mainoksissa.

Mahatma Gandhin lausahdus ”maailman resursseissa on kylliksi kaikkien tarpeisiin, mutta ei riittävästi kenenkään ahneuteen” johdatteli tähän teemaan jo sata vuotta sitten.

Talouskasvuoppi pitää myös kyseenalaistaa. Vuosikymmenten ajan kasvutalous toimi hyvin sekä tarinana että käytännössä. Talouskasvu toi vaurautta teollistuville maille ympäristön kustannuksella. Nyt koneisto on alkanut yskiä ja osoittaa valuvikansa myös rikkaissa länsimaissa.

Kasvupakosta vapautettu, ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta olisi toteuttamiskelpoinen. Arvo- ja asennetutkimuksissa näkyy selvästi, että esimerkiksi suomalaisten usko talouskasvuun hyvinvoinnin turvana on hiipunut.

Kuluttajavalintojen varaan ratkaisuja ei voi perustaa. Yhteiskunnallinen muutos edellyttää poliittista muutosta. Myös ruohonjuuritasolla muutos voi olla poliittista – jopa radikaalisti poliittista, kun se pakottaa olemassa olevat poliittiset instituutiot osaksi sitä.

Progressiivinen tuloverotus on erinomainen työkalu ylikulutuksen oikeudenmukaiseen leikkaamiseen. Tuloverojärjestelmä on kaikissa maailman maissa, joten ympäristöperusteinen lisävero voitaisiin ottaa käyttöön nopeasti.

Ranskalaiset taloustieteilijät Thomas Piketty ja Lucas Chancel laskivat, miten maailman rikkaimmalta ja pahiten saastuttavalta kymmenykseltä voitaisiin kerätä 150 miljardin euron ilmastorahasto. EU:ssa tämä tarkoittaisi 1,2 prosenttiyksikön lisäystä tuloveroon kaikille yli 13 800 euroa vuodessa ansaitseville.

Tällä ei ylikulutuksen tai ilmastokaaoksen ongelmaa vielä ratkaistaisi, mutta nopeasti toteutettavissa olevana askeleena se alkaisi viedä muutosta oikeaan suuntaan.

Progressiivisuutta tarvittaisiin myös kulutusveroihin. Kiinteistöveron voisi muuttaa progressiiviseksi asumistehokkuuden avulla. Kohtuullisten asuinneliöiden ylittämisen jälkeen se kasvaisi jyrkästi. Omakotitalon kiinteistövero voisi olla vaikka kolme kertaa perustasoa suurempi, jos asuinneliöitä henkeä kohden olisi yli viisikymmentä.

Korkeisiin tuloihin voidaan puuttua myös palkkapolitiikalla. Sveitsissä on ehdotettu, että johtajien palkat saisivat olla enintään kaksitoista kertaa pienimpiä palkkoja suurempia.

Suurten tulojen leikkaaminen ympäristön suojelemiseksi voi tuntua utopistiselta. Tuloerojen pienentämisellä on kuitenkin hyviä vaikutuksia koko yhteiskuntaan.

Näköpiirissä on kulttuurinen käänne, jossa ylikulutus muuttuu ihannoidusta ensin mauttomaksi ja myöhemmin torjutuksi. Lopulta ylikulutuksen ääri-ilmiöt kuten yksityiset palatsit ja yksityiset suihkulentokoneet poistetaan lainsäädännöllä.

TEKSTI: Marko Ulvila. Kirjoitus perustuu pääosin -kirjoittajan yhdessä KTT Maria Joutsen-virran, VTT Tuuli Hirvilammin ja  KTM Kristoffer Wilénin -teokseen Talous kasvun jälkeen (Gaudeamus).

Marko Ulvila ja Kristoffer Wilén esiintyvät Helsingin kirjamessuilla perjantaina 28.10. kello 12.30 Aino-lavalla Kulttuurihäiriköiden kanssa puhumassa ilmastonmuutoksesta ja kulutuksen leikkaamisesta. Samasta aiheesta setti Rosebudin osastolla 6B 99 sunnuntaina 30.10. kello 16.30.

VASTAMAINOKSET: Voiman vastamainostyöryhmä. Nämä ja muut vastamainokset osoitteessa voima.fi/vastamainokset sekä kirjassa Louserit Vuittuun (Into).

Jaa tämä: